Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Pääkirjoitus 4 -2025

Jaana Kanninen & JP (Juha-Pekka) Väisänen

 

 

Vuoden 2025 viimeinen Uusi Sivu, olkaa hyvät!

 

Viimeinkin on jotain positiivista silmiemme edessä. Viittaamme tietysti Israelin ja palestiinalaisten väliseen tulitaukoon, jota voi toivottavasti pitää ensiaskeleena pysyvään rauhaan Lähi-Idässä. Merkit eivät ole erityisen hyvät, sillä haurasta tulitaukoa on rikottu jo moneen kertaan. Yhdysvaltain johdolla laadittu Palestiina-suunnitelma ei myöskään edusta pysyvää rauhaa, koska se pyrkii säilyttämään Israelin hallinnan Gazassa ja siirtämään alueen Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin. Kahden tasaveroisen valtion mallista ollaan vielä äärettömän kaukana. Mutta ainakin voimme iloita niiden israelilaisten ja palestiinalaisten perheiden puolesta, jotka ovat saaneet rakkaimpansa kotiin.

 

Militarisoitunut ilmapiiri jatkuu ja syvenee

 

Huolestuttavaa on, että presidentti Trump on kertonut Yhdysvaltojen jatkavan ydinkokeita kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Se saattaisi laukaista ydinasemahtien ydinkoekilpailun uudestaan. Presidentti Trump on myös mellastanut Karibian merellä, missä hän on teettänyt kansainvälisen oikeuden vastaisesti joukon murhia venezuelalaisia vastaan, joiden hän on olettanut olevan huumekauppiaita. 

Samaan aikaan yhdysvaltalaisia sotilaita on alkanut ilmaantua Suomeen eri paikkakunnille. Tarkkaa lukua ei pysty sanomaan, koska heidän lukumääränsä vaihtelee harjoitusten ja koulutusjaksojen mukaan, mutta satoja jenkkisotilaita on maassamme tälläkin hetkellä. He ovat tulleet jäädäkseen, eivätkä pelkästään Nato-jäsenyyden, vaan Yhdysvaltojen ja Suomen välisen DCA-sopimuksen seurauksena. Amerikkalaisjoukoille on avattu 15 pysyvää tukikohtaa, mutta sen lisäksi niillä on vapaa liikkuvuus missä päin Suomea tahansa, myös Naton ulkopuolisissa tarkoituksissa. Tämä menee selvästi pitemmälle kuin aikoinaan YYA-sopimus, sillä sen aikana maaperällämme ei ollut ainuttakaan neuvostosotilasta. Poikkeus oli Porkkala, jonka Suomi oli vuokrannut Neuvostoliitolle.

 

Eikä siinä kaikki militarismin tiellä. Suomi sai allekirjoitettua havittelemansa aiesopimuksen jäänmurtajakaupoista Yhdysvaltojen kanssa. Neljä niistä rakennetaan Suomessa, mutta seitsemän Yhdysvalloissa konsortion avulla, jossa Suomikin on mukana. Sitä vetää yhdysvaltalainen Bollinger Shipyards, joka on tunnettu sotilas- ja rannikkovartiolaivojen rakentamisesta, mukaan lukien erikoisvarusteltujen alusten, joissa on aseistusta. Bollinger on rakentanut Israelille kaksi maihinnousualusta, jotka ovat sota-aluksia.

 

Bollingerin murtajakauppaa koskevissa tiedotteissa puhutaan ”Arctic Security Cuttereista”, jotka paitsi murtavat jäätä, valvovat aluevesiä ja tukevat Yhdysvaltojen poliittisia ja sotilaallisia tavoitteita arktisella alueella. Tämä on näkökulma, jota ei sinänsä positiivisen jäänmurtajauutisen yhteydessä juuri mainittu.

 

Mutta tämänkertainen teemamme ei ole mikään edellä mainituista. Me puhumme vähemmistöjen asemasta ja oikeuksista, joita militaristinen, turvallisuutta korostava historianvaihe kaventaa. Orpo-Purran oikeistohallitus on kiristänyt monin pienin askelin ulkomaalaispolitiikkaa. Ne yhteen laskettuina tekevät jo varsin suuren käännöksen perinteisesti kansainvälistä oikeutta, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa korostaneen Suomen lainsäädäntöön. Me puhumme Suomenkin kaupunkien kaduille vakiintuneiden romanikerjäläisten vaikutuksesta mieliimme ja kulttuuriimme. Me puhumme myös Yhdysvaltojen äärikonservatiivisen presidentin luomasta uhasta tietyille vähemmistöille. Donald Trumpin hallinto on tehnyt näkyväksi, mitä tapahtuu, kun poliittinen valta kääntyy haavoittuvia yhteisöjä vastaan. Sateenkaariyhteisöjen oikeudet, näkyvyys ja turvallisuus ovat joutuneet järjestelmällisen purkamisen kohteeksi – ei vain lainsäädännön tasolla, vaan myös mediassa, algoritmeissa ja kulttuurisessa tilassa. 

 

Pohdimme tässä numerossa myös syrjinnän ja rasismin taustalla olevaa historiaa ja  rotuteorioita. Ne ovat tulleet todella lähelle suomalaisia ja leimanneet muun muassa saamelaisten elämää.  

 

Ei siis mikään ihan kevyt aihepiiri tälläkään kertaa! Nauttikaa näkökulmista, joita harvemmin esitetään!

Helsingissä 15.11.2025
Jaana Kanninen
JP (Juha-Pekka) Väisänen
Uuden Sivun toimituskunta