Rauhan, kulttuurin ja aktivismin
verkkojulkaisu
Chilen poliittisen seinämaalaustaiteen
tunnetuin nimi vieraili Suomessa
Mono González maalasi Helsingissä suomalaisen muralistin Leena Pukin kanssa. Kuvat: Luis Bustamante
Luis Bustamante
77-vuotias Mono González on koko ikänsä käyttänyt lempinimeä, joka tunnetaan laajalti Chilessä ja sen ulkopuolella. Mono González on vaikuttanut yhdessä BRP-ryhmän (Brigada Ramona Parra) kanssa chileläiseen taiteeseen vuosikymmenten ajan. Yksi merkittävistä teoksista on chileläisen taiteilijan Roberto Matan (1911–2002) työ "Chilen kansan ensimmäinen maali". Se on vuodesta 2015 lähtien ollut Chilen kansallinen monumentti Kansallisten monumenttien neuvoston tunnustamana.
Mono on maalannut seiniä eri puolille Chileä ja myös muualle maailmassa. Hänen teoksensa korostavat hänen chileläisiä juuriaan ja hänen taiteensa urbaanisuutta. Myös Chilen sotilasdiktatuurilla on ollut merkittävä vaikutus hänen taiteeseensa. "Katujen taiteen tekeminen diktatuurin aikana tarkoitti kirjaimellisesti henkensä asettamista alttiiksi päivittäin", hän toteaa. Tällä Mono muistuttaa siitä, kuinka vaarallista oli maalata vasemmistoliikkeisiin liittyviä iskulauseita, viittauksia pidätettyihin ja kadonneisiin sekä muita viestejä, joilla taisteltiin Augusto Pinochetin veristä diktatuuria vastaan. Diktatuurin vuoksi Mono González joutui uran alkuvaiheessa työskentelemään maan alla. Tuo aikakausi on yksi merkittävimmistä chileläisen taiteilijan elämässä ja uralla.
Huolimatta vaikeasta historiastaan Mono on omistautunut taiteensa esittämiseen erityisesti Chilen pääkaupungin syrjäisimmillä alueilla. Juuri siellä katutaiteella on suuri arvo. Mono korostaa myös, että maanalaiseen toimintaan joutuminen auttoi häntä ymmärtämään kadun tärkeyden.
Chilessä koulutukseen pääsy on edelleen perusoikeuksien ulkopuolella, mikä tarkoittaa, että kaikilla ei ole tasavertaista pääsyä koulutukseen, kuten ei myöskään muihin peruspalveluihin, kuten terveydenhuoltoon tai kunnollisiin eläkkeisiin. Tämä antaa katutaiteelle erityistä painoarvoa.
Mono katsoo, että akateemisuudella on merkittävä rooli taidemaailmassa, mutta kaiken ei tulisi olla sen määrittelemää. Sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia, ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia käsittelevä taide saavat olla sen ulkopuolella. Hän nostaa esiin Gazan kansanmurhan. "Sille pitäisi herkistyä paljon nykyistä enemmän." Taiteilijoilla on mahdollisuus luoda, ilmaista ja osoittaa empatiaa. ”Jos he eivät tee näin, missä on taiteilijan herkkyys”, hän kysyy.
Mono González serigrafiatyöpajassa Helsingissä. Kuvat: Luis Bustamante
Tätä Mono Gonzálezin julistetta levitettiin Santiagon seinille. Siinä lukee "EI KANSANMURHAA". Juliste: Mono González
Monolle muralismi on edelleen taistelun, vastarinnan ja muistin väline. Tämä on ollut hänen linjansa vuosikymmenten ajan. Nykyään hänen teoksiaan löytyy muun muassa Perusta, Japanista, Espanjasta, Kuubasta, Vietnamista, Italiasta, Meksikosta ja monista muista maista.
Mono González Suomessa
Suomen vierailunsa aikana Mono maalaili, että "Helsingissä on kuin olisi eteläisessä Chilessä, vaikka olemme lähempänä Pohjoisnapaa. Maisemat ovat kuin Punta Arenasissa". Punta Arenas on yksi Etelä-Chilen eteläisimmistä paikkakunnista ja lähellä Etelänapaa.
Mono González Roihuvuoren Puistossa Helsingissä syyskuussa 2024. Kuva: Luis Bustamante
Häntä kiinnostivat erityisesti sosiaalinen hyvinvointi, liikenne, terveydenhuolto, turvallisuus ja julkisten tilojen hoito Suomessa. "Vaikka elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa, minua hämmästytti radikaali ero muihin maihin nähden, joissa olen vieraillut", hän toteaa.
Erityisen mielellään hän vieraili Helsingin kirjastoissa. Hän oli vaikuttunut kirjojen ja julkisissa tiloissa käyvien ihmisten määrästä. "Kirjastoilla on merkitystä jopa kansallisena projektina”. Kirjastoja hän haluaisi nähdä enemmän myös Chilessä.
Suomen vierailun aikana chileläinen taiteilija järjesti useita taiteellisia tapahtumia Helsingissä. Ne pidettiin Keskustakirjasto Oodissa, Kulttuurikeskus Stoassa ja Museum of Impossible Forms -museossa. Niissä järjestettiin luentoja muralismista ja Chilen ihmisoikeuksista sekä serigrafiatyöpaja ja julistenäyttely Chilen diktatuurin 50-vuotismuistoksi. Lisäksi esiteltiin kankaille tehtyjä puupiirroksia yhdessä hänen poikansa, kuvataiteilija Sebastián Gonzálezin kanssa. Päätöstapahtumana toteutettiin yhteismaalaus, jossa maalattiin suuri kangas, jonka tekijöinä olivat suomalainen muralisti Leena Pukki, Mono González ja yleisö.
Käännös espanjankielisestä tekstistä: Jaana Kanninen