Gruusiaan rakastuin sinuun jo kauan sitten. Ja nyt...

Rakastan purskahtelevaa granaatiomena viiniäsi.

Rakastan hedelmätakkeihin käärittyjä pähkinöitäsi.

Rakastan siroja, voimakaspiirteisiä asukkaitasi, jotka katsovat

kirkkaasti kohti.

Rakastan kulttuurisia kerostumiasi, ihmeellistä luontoasi ja epavakauttasi.

 

Georgia, rakastuin sinuun jo kauan sitten...

 

Nyt suren kanssasi kun tympeämieliset tukahduttavat ja sokeat silpovat

juuristoasi.

Pidäkkeetön vääryys on läiskynyt kansasi päälle kuin polttava keitto.

Baabuskasi kerjäävät mustina surumerkeinä ja vaarit laulavat lanteista.

Katusi ovat täynnä väri ja voimaa, valtavaa hämmennystä ja hätää.

 

Skarvelo rakastuin sinuun jo kauan sitten...

 

Kannustan kansaasi joka on käynyt aaltoilevaan, mutta sitkeän

päättäväiseen rauhanomaiseen taistoon jotta sinä et kuolisi.

Jo 330 päivää on moni ollut valmis seisomaan puolestasi.

Äidit ovat tulleet ja jättäneet lapsensa kotiin, varoittaen heitä "

jos tänä yönä en tule kotiin... "

Kansasi on tullut kaduille, vaikka uhkien taonta pyrkii tukkimaan tajunnan.

Vankiloissasi viruu enemmän oikeuden puhujia, kuin pohjoisen

alistajasi tyrmissä.

 

Georgia rakastuin sinuun jo kauan sitten...

 

Mutta nyt kannan huolta kanssasi, koska nuoret ovat valmiita

väistymään totalitäärisen tyhmyyden tieltä. Mitä käy jos nuori voimasi

karkaa muihin maihin?

Mutta on niin kovin ymmärrettävää että opiskelijat unelmoivat

vapaudesta valita huolensa.

- vapaudesta kirmata kokemusten virtaan.

- vapaudesta olla identiteettiään rakentavia tavallisia nuoria, joiden

ei tarvitse itkeä vankiloissa pelkäävien toveriensa kohtaloa.

 

Georgia, rakastuin sinuun jo kauan sitten... mutta nyt heti uudestaan...

 

Kiitos sinulle että muistutit että emme voi kasvattaa voimaoksiamme

kurkottamaan vain sisäänpäin.

Ja että pelko kaivaa meihin onttoja kraatereja, jotka täytetään

tyhjyydellä. Mutta että ontous on omamme, jonka voimme täyttää

tahtoessamme aina uusilla tärkeyksillä. Sillä meillä on valta ja

voima, iänkaikkisesti.