Kun Suomi liittyi Natoon keväällä 2023, yksi kiistanalaisimmista teemoista nousi keskusteluun nopeasti: ydinasepelote. Kansalaisyhteiskunnan eri toimijat, erityisesti rauhanjärjestöt, ovat tarkkailleet kehitystä huolestuneina. Taiteilijoiden rauhanjärjestö Pand perustettiin vuonna 1983 juuri ydinaseriisuntaa varten. Rauhanaktivistit eivät ole valmiita jakamaan vallitsevaa turvallisuuspoliittista käsitystä, jossa ydinaseista ja niiden pelotteesta olisi rauhan rakentajaksi.

 

Vaikka ydinaseiden sijoittamista Suomeen ei virallisesti valmistella, poliittiset puheenvuorot, kansainväliset strategiat ja kansalaisliikkeiden reaktiot osoittavat asiaan liittyvän suurta epätietoisuutta. Kyse on paljolti myös siitä, mitä turvallisuus ylipäätään tarkoittaa ja miten suhtaudutaan aseisiin ja esimerkiksi vapauden ja demokratian nimissä tehtävään ensi-iskuun ydinaseilla.

 

Rauhanliikkeen harmiksi Naton ydinaseriisunta ei ole Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisella työlistalla, eikä sitä ole helppoa nostaa kissaksi pöydälle. Parlamentaariset puolueet ovat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, mistä Suomen turvallisuus rakentuu. Naton esittämä tavoite kaikkien jäsenmaiden sitoutumisesta viiden prosentin puolustusmenoihin bruttokansantuotteesta (kokouspäätös 24.–25.6.2025) näyttää siirtyvän Nato-maiden kansalliseen toteutukseen ilman laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Ruohonjuuritason järjestöjen huoli siitä, ettei ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista ja rauhankysymyksistä enää keskustella kansallisesti, näyttää nyt olevan totta. Keskustelu käydään Naton kabineteissa.

 

Vuonna 2022 päivitetty Naton strateginen konsepti linjaa ydinasepelotteesta selvästi:
"Nato ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin ydinpeloteoperaation uskottavuuden, tehokkuuden, turvallisuuden ja suojan varmistamiseksi."
(NATO Strategic Concept 2022)

 

Ydinasepelote muodostuu useista elementeistä. Strategiset ydinjoukot (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska) yhdessä Eurooppaan sijoitettujen B61-taktisten ydinpommien kanssa luovat monikerroksisen torjuntakyvyn. Noin sata B61-pommia sijaitsee muun muassa Belgian Kleine Brogelissa, Saksan Büchelissä, Italian Avianossa ja Ghedissä sekä Volkelissa Alankomaissa ja Incirlikissä Turkissa (Federation of American Scientists, 2025).

 

Suomi ja ydinasepelote

 

Suomessa ydinasepelote on otettu vastaan vaihtelevasti. Presidentti Alexander Stubb totesi tammikuussa 2024 Ylen haastattelussa:
"Suomen tulisi olla täysjäsen Natossa, mikä tarkoittaa, ettei pidä sulkea pois ennaltaehkäisevää suojelua, joka sisältää myös ydinpelotteen."
(Yle, 13.1.2024)

 

Puolustusministeri Antti Häkkänen linjasi Maaseudun Tulevaisuudessa keväällä 2025:
"Ydinpelote on tärkeä osa turvallisuuttamme. Lopulta Suomen puolustusta tukevat koko liittokunnan joukot ja kyvyt, mukaan lukien ydinpelote."
(Maaseudun Tulevaisuus, 14.4.2025)

 

Rauhanliikkeen näkökulmasta ydinasepelote on lähtökohtaisesti ongelmallinen. Kansainvälinen ydinaseiden kieltokampanja ICAN, Greenpeace ja Naisten kansainvälinen rauhan ja vapauden liitto WILPF ovat nostaneet esiin pelotteen ristiriidan suhteessa YK:n ydinaseiden kieltosopimukseen. ICANin mukaan:

"Naton ydinaseiden jakelujärjestelyt rikkovat ydinaseiden kieltosopimuksen henkeä."
(ICAN policy brief, 2021)

 

Jens Stoltenberg, Naton silloinen pääsihteeri, puolusti pelotepolitiikkaa vuonna 2020:
"Maailma, jossa Venäjällä, Kiinalla, Pohjois-Korealla ja muilla on ydinaseita, mutta Natolla ei, ei ole turvallisempi maailma."
(NATO Newsroom, 6.10.2020)

 

Kansalaistottelemattomuus nousee vastavoimaksi

 

Pelotteen vastainen liike ei vetoa pelkästään moraaliin, vaan myös käytännön turvallisuusargumentteihin. Ydinaseiden olemassaolo ei estä kriisejä, konflikteja tai kyberhyökkäyksiä. Kritiikki painottaa, ettei pelote sovi nykyaikaiseen turvallisuuspolitiikkaan, jossa uhkat eivät ole vain valtioiden välisiä.

Ydinasepelote on edelleen Naton perustekijä, mutta sen legitimiteetti – oikeutus, perusteltavuus ja hyväksyttävyys – murenee hitaasti, ei niinkään asevarustelun kuin kulttuurisen ja kansalaispoliittisen dialogin kautta. Kansalaisaktivismi toimii tässä merkittävänä katalyyttina.

 

Greenpeace – suunnannäyttäjä ydinaseriisunnan puolesta

 

Greenpeacen kampanjat ovat olleet globaaleja ja symbolisesti voimakkaita. Vuonna 1985 Rainbow Warrior -laiva suuntasi Moruroan atollille protestoimaan Ranskan ydinkokeita vastaan, mutta päätyi pommi-iskun kohteeksi Aucklandin satamassa. Iskun toteutti Ranskan salainen palvelu, ja valokuvaaja Fernando Pereira menehtyi. Tapaus sai laajaa kansainvälistä huomiota ja johti Uuden-Seelannin ydinaselainsäädännön uudistuksiin.

Iso-Britanniassa ja Ranskassa Greenpeace on käyttänyt suoraa toimintaa tuodakseen esiin ydinaseriisunnan moraalisia kysymyksiä. Suomessa Greenpeacen toiminta on saanut paikallisia muotoja, kuten vuoden 1993 protesti valtioneuvoston edessä ja kampanjointi E.ONin ydinvoimahanketta vastaan.

 

Greenpeacen kansalaistottelemattomuus ei ole sattumanvaraista, vaan järjestö kouluttaa aktivistejaan rauhanomaiseen suoraan toimintaan. Keinot ovat herättäneet kritiikkiä, mutta nostaneet ydinaseriisunnan näkyväksi osaksi yhteiskunnallista keskustelua.

 

Kansalaistottelemattomuus ei pyydä lupaa

 

”Aloin uskaltaa, kun minusta tuli näin vanha,” sanoo anonyymi ympäristöradikaali. Tänään, 2000-luvun kolmannen vuosikymmenen alkaessa, kansalaistottelemattomuus ei ole enää marginaalisen kapinan muoto. Siitä on tullut monimuotoista ja yhä laajemmin arvostettua poliittista toimintaa – maailman muuttamista.

 

Yhä useampi meistä osaa jo sanoa sanan ”kansalaistottelemattomuus” ääneen, ja moni tietää, että se on englanniksi disobedience. Olen hiljattain liittynyt Aseistakieltäytyjäliittoon. Tunnustan, etten vieläkään osaa sanoa englanniksi oman järjestöni tunnussanaa: conscientious objection to military service, eli vakaumukseen perustuva kieltäytyminen asepalveluksesta. Siitäkin voi Suomessa saada vankeusrangaistuksen. Kadulla tapahtuvat kansalaistottelemattomuuden radikaaleimmat muodot, joista seuraa kalliita sakkoja ja merkintöjä henkilötietoihin, herättävät monissa yhä ristiriitaisia reaktioita.

 

Mikään puolue Suomessa ei johda näitä radikaaleja liikkeitä, jotka toimivat kansalaistottelemattomuuden logiikalla. Tähän yhteiskunnalliseen murrokseen ovat vaikuttaneet omaehtoiset ja usein puoluepolitiikkaan pettyneet historialliset aktivistiliikkeet. Ne ovat jättäneet jälkensä kollektiiviseen kulttuuritietoisuuteen ja uudistuneeseen protestikulttuuriin. 

 

Historiallinen perintö – väkivallattoman vastarinnan filosofit

 

Kansalaistottelemattomuuden asema yleisesti hyväksyttynä poliittisen vaikuttamisen muotona ei ole syntynyt tyhjästä, vaan juontaa juurensa vähintään 1900-luvun historiallisiin liikkeisiin. Mahatma Gandhin väkivallaton satyagraha brittiläistä siirtomaavaltaa vastaan tarjosi ensimmäisen globaalin mallin kulttuurisesti perustellulle lain rikkomiselle. Martin Luther King Jr. jalosti periaatteita Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeessä, jossa istumaprotestit ja marssit kyseenalaistivat rotuerottelun kulttuurisen hyväksyttävyyden. Ranskan vuoden 1968 opiskelijamellakat sekä Etelä-Afrikan anti-apartheid-liike vahvistivat ajatusta siitä, että kansalainen voi asettua epäoikeudenmukaista järjestelmää vastaan – ei pelkästään kulttuurisin tai moraalisin perustein, vaan yhteiskunnallisen kehityksen nimissä.

 

Myös 1980-luvun rauhan- ja ympärisöliikkeet ovat tuoneet kansalaistottelemattomuuden näkyväksi mediassa. Tästä esimerkkejä ovat kansainvälisen Pandin osallistuminen ydinasevastaiseen globaaliin liikkeeseen ja Greenpeacen ydinkoevastustus. Näiden liikkeiden esimerkit loivat pohjan 2020-luvun aktivismille, jossa Elokapinan kaltaiset ryhmät voivat toiminnassaan nojata omaan kulttuuriseen historiaansa. 

 

Elokapinan tieblokit ja kansalaisten arkea häiritsevät performanssit voivat monista vaikuttaa kiusallisilta.  Mutta kun niitä tarkastellaan Gandhin ja Kingin kulttuurisen jatkumon kautta, niistä avautuu syvempi kehitys. Ne eivät pyri pelkkään näkyvyyteen, vaan ovat kutsuja vastaamaan kysymykseen: kuinka pitkälle olemme valmiita menemään puolustaaksemme ilmaston ja ihmisarvon tulevaisuutta?