Kapitalismi ympäröi meitä kaikkialla – se määrittää, miten työskentelemme, kulutamme ja elämme. Mutta harvoin pysähdymme kysymään: kuka sen loi? Onko kapitalismi luonnonlaki vai ihmisten rakentama talousjärjestelmä, jota voisi muuttaa?

Tapasin tätä juttua varten pian 90 täyttävän työläisnaisen Senja Räsäsen. Kysyin Senjalta, mitä hän ajattelee kapitalismista.

Yleisesti voidaan ajatella, että kapitalismi ei ole ikuinen. Se on kehittynyt historian saatossa, mukautunut erilaisiin yhteiskuntiin ja muuttanut muotoaan. Nyt, kun ympäristökriisi, työelämän epävarmuus ja kasvava eriarvoisuus pakottavat meitä tarkastelemaan järjestelmää kriittisesti, on olennaista ymmärtää, mistä kapitalismi on tullut ja minne se meitä vie.

 

Palkka ei riitä elämiseen

 

Äänekoskella syntynyt Senja Räsänen on tehnyt töitä niin kauan kuin muistaa. Hän on ollut piika ja aloittanut työuransa raivuussa eli risusavotassa. Senja on tehnyt työtä puutarhoilla ja vaarallisissa työympäristöissä kuten Rikkihappo Oy:n räjähdysainetehtaassa, jossa työ oli vaarallista. Hän on nähnyt, kuinka järjestelmä asettaa työntekijät alisteiseen asemaan, kun omistajat kasvattavat omaisuuksiaan. Riisto ei ole Räsäselle hieno yläkäsite, vaan henkilökohtaisesti koettu todellisuus. Kapitalismin juju on siinä, ettei työ takaa elämisen edellytyksiä, vaikka sitä olisi tarjolla.

"Kapitalisti ei olisi niin voimissaan, jos ihmiset olisivat sitä vastaan" , sanoo Senja Räsänen. Hänen kokemuksensa osoittavat, että kapitalismi ei ole teoreettinen malli, vaan arkipäivän mekanismi, joka hyödyttää harvoja ja jättää monet epävarmuuteen.

 

 

Kapitalismi historian peilissä

 

Kapitalismi ei ole aina ollut samanlaista. 1700-luvulla skotti Adam Smith (1723–1790) kuvasi järjestelmää, jossa yksilöiden vapaus ja markkinoiden "näkymätön käsi" ohjaavat taloutta. Saksalainen Karl Marx (1818–1883) taas näki kapitalismin järjestelmänä, joka hyödyttää pääomanomistajia työntekijöiden kustannuksella ja tuottaa väistämättä kriisejä.

 

Nykyään kapitalismi elää eri muodoissa: toisaalta markkinaliberalismi korostaa kilpailua ja yksityisomaisuutta, toisaalta hyvinvointikapitalismi yrittää yhdistää talouskasvun sosiaalisiin turvaverkkoihin. Kriitikot kuitenkin muistuttavat, että järjestelmä edistää eriarvoisuutta ja kiihdyttää ekologista tuhoa.

Keskustelen Senja Räsäsen kanssa Vuosaaressa. Ymmärrän viisaan naisen kertomana, että kapitalismi ei ole ainoa tapa järjestää taloutta. Sosialismi pyrkii varallisuuden tasaisempaan jakoon ja demokraattiseen päätöksentekoon taloudessa. Solidaarisuustalous painottaa yhteisöllistä hyvinvointia voitontavoittelun sijaan. Degrowth-liike kyseenalaistaa loputtoman kasvun tarpeen ja hakee kestävämpiä talousmalleja.

Monet käytännön vaihtoehdot kapitalismille ovat jo olemassa: osuuskunnat tarjoavat työntekijöille mahdollisuuden hallita omia työpaikkojaan, paikallistalous voi vahvistaa yhteisöjä ja osallistuva demokratia haastaa taloudellisen vallan keskittymisen. Kyse ei ole utopiasta, vaan toimintatavoista, joita kehitetään jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

 

Marxilainen haluaa muuttaa maailmaa

 

Marxilaisen ajattelun mukaan kapitalismia ei pitäisi vain ymmärtää, vaan sitä olisi pyrittävä muuttamaan. Kun todellisuuden tiedostaa ja sen vaikutukset tunnistaa, toisenlaisen maailman rakentaminen on mahdollista. Saattaa olla, ettei muutos synny tälle ajalle trendaavasti yksin tekemällä. Ehkä muutos voidaan saavuttaa ylittämällä yksilökeskeisyys ja alkaa rakentaa toisenlaista systeemiä yhteisöllisesti. Järjestäytyminen, joukkoliikkeet ja vaihtoehtoisten talousmallien kokeilut saattavat olla keinoja irrottautua nykyjärjestelmän ehdoista.

 

Senja Räsäsen mukaan suurin ongelma ei ole pelkästään kapitalistien valta, vaan se, että ihmiset eivät tunnista järjestelmän vaikutuksia omassa elämässään. "Kapitalismi ei ole luonnonilmiö. Ihmiset nämä asiat järjestää," sanoo Senja Räsänen.

Kapitalismi on ihmisen luoma järjestelmä. Siksi se on myös ihmisen muutettavissa. Kysymys kuuluu: uskallammeko tarttua mahdollisuuteen?