Lea Launokari liittyi Naiset Rauhan Puolesta -liikkeeseen vuonna 1980, hetkellä, jolloin kylmän sodan jännitteet ja ydinaseiden uhka Euroopassa olivat huipussaan. Launokari kertoo, että liikkeen aloitus juontaa juurensa siihen, kuinka Naton päätös sijoittaa keskipitkän matkan ydinohjukset Eurooppaan herätti suurta huolta ja suuttumusta. "Aloitimme nimien keruun ja keräsimme Pohjoismaissa lähes puoli miljoonaa nimeä. Se oli ensimmäinen askel kohti laajempaa kansainvälistä rauhantyötä", Launokari muistelee.

 

Henkilökohtaiset syyt rauhan ja ydinvoiman vastustamiseen ovat olleet myös feminismin ja ympäristönsuojelun kautta luonnollisia Launokarille. "Olin jo 1970-luvulla vastustamassa Vietnamin sotaa ja mukana feministisessä liikkeessä. Liityin naisten rauhantyöhön, koska uskoin sen olevan naisten vastuu – ei vain maailman, vaan myös tulevien sukupolvien puolesta."

 

Liikkeiden nykyiset tavoitteet ja painopisteet

 

Launokari kertoo, että rauhan- ja ydinvoimakritiikin painopisteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Alkuun keskeinen tavoite oli ydinaseriisunta ja ydinaseetonta Pohjolaa, mutta nykyään huomio on siirtynyt laajempaan maailmantalouden ja yhteiskuntien militarisointiin. "Nato lietsoo epävakautta, ja siksi liikkeemme on nykyään vahvasti Nato-vastainen. Tänä päivänä näemme, kuinka militarisointi on yleistynyt sekä Suomessa että kansainvälisesti."

 

Liikkeen visio on laajentunut myös Ukrainan sotaan ja Gazan alueen konfliktiin. "Sotatoimet ovat tulleet lähelle, me kaikki seuraamme niitä reaaliaikaisesti. Meidän on edelleen tuettava siviilien ja erityisesti naisten ja lasten oikeuksia ja aseistariisuntaa."

 

Kampanjat ja projektit

 

Launokari on ollut mukana lukuisissa kampanjoissa, joissa naiset ovat nousseet vastustamaan ydinaseita, ydinvoimaa, köyhdytettyjä uraaniaseita, militarisointia ja Natoa. Naiset ovat myös vaatineet rauhanneuvotteluja ja diplomatiaa konfliktien ratkaisuksi. "Madridin huippukokouksen jälkeen ajatus siitä, että yhdistämme naisten voimat Natoa vastaan, sai uutta vauhtia. Meidän yhteinen vetoomus oli vastalause Naton militaristiselle maailmankuvalle, joka syventää kansainvälisiä konflikteja."

 

Erityisesti Launokari nostaa esiin 2023 Brysselissä järjestetyn Naton vastaisen tapahtuman, johon osallistui naisia 35 maasta. "Siinä onnistuttiin yhdistämään naisvoimia ja luomaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä", hän kertoo tyytyväisenä.

 

Hierarkiattomuus ja yhteistyö

 

Ulla Klötzerin kuvaama liikkeiden hierarkiattomuus on Launokarin mukaan hyvin konkreettista käytännön työskentelyssä. "Meillä ei ole puheenjohtajaa, ei johtokuntaa. Kaikki jäsenet ovat samanarvoisia, ja kaikilla on mahdollisuus osallistua oman kiinnostuksensa ja taitojensa mukaan. Meidän liikkeessämme jokainen voi järjestää tapahtumia tai kirjoittaa kirjeen päättäjille."

 

Vaikka kotimaan yhteistyö rauhanjärjestöjen kanssa on nykyisin vähäistä, kansainväliset verkostot ovat edelleen aktiivisia. "Yhteistyö kansainvälisten järjestöjen kanssa, kuten ICAN ja WILPF, on ollut tärkeää. Olimme mukana perustamassa GWUAN-verkostoa, joka yhdistää naiset maailmanlaajuisesti vastustamaan Natoa."

 

Nuorten osallistuminen ja viestintä

 

Nuorten osuus rauhantyössä on ollut vähäistä. "Meidän liikkeessämme on ollut vaikeuksia houkutella nuorempia sukupolvia mukaan. Heidän osallistumisensa on ollut hiljaista, vaikka olemme saaneet joitain uusia jäseniä", Launokari kertoo.

Viestintä sosiaalisessa mediassa on kuitenkin jäänyt vähemmälle. "En itse ole sosiaalisen median asiantuntija, mutta ymmärrän, että nuoret voivat löytää kiinnostavia sisältöjä digitaalisten kampanjoiden ja podcastien kautta. Meidän liikkeemme on kuitenkin jäänyt jälkeen tässä asiassa."

 

Suomen ydinvoimapolitiikka ja NATO-jäsenyys

 

Launokari on huolissaan Suomen nykyisestä ydinvoimapolitiikasta, erityisesti pienistä modulaarisista reaktoreista (SMR). "Ydinvoiman rakentaminen on kallista ja vie paljon aikaa. Pienet reaktorit eivät ole ratkaisuna ilmastonmuutokseen, ja niiden rakentaminen vie aikaa, jolloin muita energianlähteitä tarvitaan."

 

Launokari ei myöskään hyväksy Suomen liittymistä Natoon vuonna 2023. "Se oli surullinen päivä. Liittyminen Natoon ilman kunnollista keskustelua ja ilman tiedostamista, mitä se todella maksaa, on huolestuttavaa", hän toteaa ja jatkaa: "Meidän liikkeemme on entistä vahvemmin osa kansainvälistä opposition ääntä, joka vastustaa Naton militaristista linjaa."

 

Katse tulevaisuuteen

 

Launokari toivoo liikkeiden saavan aikaiseksi rauhanomaisen rinnakkaiselon. "Toivoisin, että päättäjät käyttäisivät mielikuvitusta ja aikaa neuvottelupöydissä. Aseidenriisunta ja kansainvälisten sopimusten kunnioittaminen ovat tärkeitä."

Hän myös toivoo lisää yhteistyötä eri rauhan- ja ympäristöjärjestöjen kanssa. "Yksin on vaikea saada ääntä kuuluviin. Yhteistyö on elintärkeää, ja uusia kumppanuuksia tarvitaan."

 

Tukea toimintaan

 

 

Lea Launokari korostaa, että liikkeen työ on mahdollista vain, jos ihmiset osallistuvat. "Yksinkertaisesti tulemalla mukaan toimintaan tai tukemalla meitä pienellä kuukausittaisella rahasummalla voi tehdä suurta eroa. Meidän työmme on tärkeää, ja jokainen uusi jäsen tai tukija on meille arvokas."

 

Lea Launokarin pitkäaikainen rauhantyö jatkuu, ja hänen visionsa rauhan ja ydinvoimavastaisen liikkeen tulevaisuudesta on selkeä: "Me tarvitsemme rauhankulttuuria emmekä ydinaseita eikä militarisoinnin  leviämistä."

 

Naiset Rauhan Puolesta – Itsenäinen ääni rauhan puolesta

 

Naiset Rauhan Puolesta (NRP) on suomalainen, feministinen ja puoluepoliittisesti sitoutumaton rauhanliike, joka syntyi vuonna 1980 vastalauseena suurvaltojen ydinsodan uhkaan. Liike toimii rekisteröimättömänä ja hajautetusti, ilman hierarkiaa – jokainen jäsen kantaa vastuuta itselleen tärkeistä asioista. Sen juuret ovat 1970-luvun naisliikkeessä, ja toimintaa ohjaa vahva vakaumus rauhankulttuurin rakentamisesta.

 

NRP on tunnettu näyttävistä rauhantempauksistaan, kuten kansainvälisistä rauhankulkueista ja laajoista vetoomuksista ydinaseiden ja ydinvoiman vastustamiseksi. Vuonna 1982 liike keräsi yli miljoona suomalaista allekirjoitusta vetoomukseen Ydinaseettoman Pohjolan puolesta. Viime vuosina se on osallistunut kriittisiin Euroopan tulevaisuuskonferensseihin ja tehnyt yhteistyötä kansainvälisten rauhanjärjestöjen kanssa.

Liikkeen tavoitteena on maailma, jossa ei ole ydinaseita, ydinvoimaa eikä väkivaltaa – ei fyysistä eikä rakenteellista. Naiset Rauhan Puolesta edustaa tinkimätöntä, omaleimaista ja aktiivista rauhantyötä, jossa idealismi kohtaa käytännön toiminnan.

Toimintaryhmän näkyvimpiin aloitteisiin kuuluvat myös Itkijänaiset, jotka ovat vuosien varrella herättäneet huomiota symbolisilla mielenilmauksillaan päättäjien edessä, sekä Isoäidit Rauhan Puolesta, jotka korostavat rauhankulttuurin siirtämistä tuleville sukupolville. Ryhmän toiminta on esimerkki siitä, miten ruohonjuuritason aktivismi voi vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

 

Naiset Atomivoimaa Vastaan – kriittinen ääni ydinvoiman varjossa

 

Naiset Atomivoimaa Vastaan on kahdeksankymmentäluvun alussa perustettu toimintaryhmä, joka toimii osana Naiset Rauhan Puolesta -verkostoa. Ryhmän tavoitteena on lisätä kansalaisten tietoisuutta atomiteollisuuden koko elinkaaresta – uraaninlouhinnasta ydinjätteisiin ja ydinvoiman yhteyksistä sotateollisuuteen. Sen toiminta perustuu kriittiseen tiedonvälitykseen ja kansainväliseen yhteistyöhön.

Naiset Atomivoimaa Vastaan tekee tiivistä yhteistyötä muiden rauhan- ja ympäristöjärjestöjen kanssa, edistäen uusiutuvan energian käyttöä ja ydinvoimasta luopumista.