” Joo joo mut ei” – Mama Radical ja protestilaulujen uusi aalto

Protestilaulu ei kuole koskaan. Se muuttaa muotoaan, löytää uusia alustoja ja jatkaa kamppailua oikeudenmukaisuuden puolesta. Monitaiteilija Mama Radical liittyy tähän perinteeseen omalla tuoreella äänellään ja julkaisee uuden reggaebiisinsä, ” Joo joo mut ei”. Kappale kritisoi Orpo-Purran hallituksen leikkauspolitiikkaa ja tuo esiin nykysuomalaisen protestilaulun ajankohtaisimmillaan.

Protestilaulu – vastavoimaa ja yhteiskunnallista peiliä

Protestilaulu on ollut historian saatossa sorrettujen ääni ja kapinallisten työkalu. Kristiina Halkolan, Bob Dylanin ja Victor Jaran kaltaiset muusikot ovat osoittaneet, kuinka laulu voi olla vastarinnan väline, joka ei vaadi aseita, vaan teräviä sanoja ja tunteisiin pureutuvia säveliä. Suomessa protestilauluperinne on kulkenut työväenliikkeen marssilauluista Agit Propin ja Kaj Chydeniuksen kautta aina nykypäivään.

Tänään protestilaulu elää yhä – mutta muuntuneena. Se ei välttämättä ole enää kitaran säestyksellä esitetty kansanlaulu, vaan voi ilmetä räpin, elektronisen musiikin tai vaikka reggaen kautta. Tässä kentässä toimii myös Mama Radical, joka tuo oman näkökulmansa poliittiseen musiikkiin.

”Meininki on niin karua, että oli pakko tehdä biisi”

Mama Radicalin uusin kappale ” Joo joo mut ei” syntyi turhautumisesta hallituksen politiikkaan.

”Meininki on niin karua tällä hetkellä Suomessa, että mun vastavoima oli vaan tehdä siitä biisi”, hän kertoo.

Kappaleessa käsitellään erityisesti koulutus- ja sosiaaliturvaleikkauksia, jotka kohdistuvat yhteiskunnan heikoimpiin.

”Kaikesta tärkeästä leikataan ja jotenkin varmistetaan, että köyhät pysyy köyhinä ja työttömät ilman töitä ja mielenterveyspotilaat ilman hoitoa”, Mama Radical jatkaa.

Hänen mukaansa laulu on eräänlainen jatkumo aiemmalle protestihenkiselle musiikilleen, mutta tällä kertaa se sai reggae-muodon.

Protestilaulun uudet muodot – reggae, rap ja kansankiihotus?

Mama Radical pohtii itsekin protestilaulujen käsitettä:

”Mitä se protestilaulaminen on? Rupesin miettimään, että joku blues ja roots-musiikki ovat nekin protestilaulua olleet. Tai sellainen musiikki, että sä vuodatat oman olotilasi, tilanteesi ja tunteesi siihen lauluun.”

Tämä ajatus yhdistyy syvään protestilaulun perinteeseen, jossa musiikki ei ole pelkästään viihdettä, vaan väline muuttaa maailmaa.

”Kyllähän niillä lauluilla on aina myös muutettu maailmaa”, Mama Radical toteaa.

Mutta mikä on nykypäivän protestilaulajan rooli?

”En mä tiedä miksikä niitä kutsuisi. Olisiko se kansankiihottamista? Mä oon Mama Radical”, hän sanoo pilke silmäkulmassa.

Maailman tunnetuimmat protestilaulut

Protestilauluja on laulettu kaikkialla maailmassa. 1900-luvun Yhdysvalloissa Woody Guthrie lauloi This Land Is Your Land -kappaleellaan tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Bob Dylanin Blowin’ in the Wind ja The Times They Are A-Changin’ nousivat kansalaisoikeusliikkeen ja Vietnamin sodan vastaisen liikkeen tunnuskappaleiksi.

Etelä-Afrikassa apartheidin vastainen kamppailu sai äänensä laulussa Shosholoza, joka symboloi työväen ja sorrettujen toivoa. Chilessä Victor Jara nousi sotilasdiktatuuria vastaan lauluillaan, kuten Te Recuerdo Amanda, kunnes hänet murhattiin poliittisten näkemystensä vuoksi.

Ranskassa ja muualla Euroopassa L’Internationale – kansainvälinen,  on toiminut työväenliikkeen taistelulauluna jo yli vuosisadan ajan. Protestilaulujen voima onkin niiden kyvyssä yhdistää ihmisiä ideologisista ja maantieteellisistä eroista huolimatta.

Kotimaani ompi protestilaulu

Suomalaisessa protestimusiikissa on myös vahva perinne kansanlaulun ja kansanmusiikin vaikutuksesta. 2000-luvulla Paleface on elvyttänyt perinnettä yhdistämällä modernin hiphopin ja vanhat suomalaiset protestilaulut, kuten albumillaan Helsinki – Shangri-La. Nykyään useat suomalaiset artistit, kuten Mama Radical, Liisa Akimof, McKajo, Maria Aleksandra, Katja Luhtala, Merikukka Kiviharju, Samae Koskinen, Asa ja vaikka  Jukka Nousiainen, jatkavat kantaaottavan musiikin perinnettä tuoden esiin ympäristökysymyksiä, poliittista epäoikeudenmukaisuutta ja sosiaalista syrjäytymistä.

 Laulu, joka ei hyväksy vääryyttä

” Joo joo mut ei” ei ole vain kannanotto, vaan myös kehotus toimintaan. Kertosäkeen hokema ”Joo joo, joo joo. Mut hei tää ei käy, no ei, ei vaan käy” kertoo siitä, kuinka kansa ei hyväksy leikkauspolitiikkaa ja epäoikeudenmukaisuutta. Protestilaulun voima piilee siinä, että se yhdistää kuulijat, antaa sanoja tunteille ja synnyttää yhteisöllisyyttä.

Mama Radicalin kappale liittyy pitkäjänteiseen protestilauluperinteeseen. Agit Prop, Hector, Irwin Goodman, Jukka Kuoppamäki, Kaisa Korhonen, Mikko Perkoila ja monet muut ovat aiemmin laulaneet yhteiskunnan epäkohdista. Nyt Mama Radical vie protestilaulua eteenpäin reggaen keinoin.

Suomalainen protestilaulu on ollut ja on yhä vahvasti elossa. Se mukautuu aikansa soundeihin, mutta sen ydin pysyy samana:

”Oisko aika alkaa toimii?”, kuten Mama Radical itse laulaa.

Joo joo mut ei

Mä voisin vaikka vannoo, että mä lähden täältä pois

On tää niin nähty, mä tarviin jotain muuta

Onhan täällä raitista ilmaa jota hengittää

paljon ois tilaa missä mellestää

mut ei voi ymmärtää

miksi sitä tilaa täytyy kaventaa

Ihmisiä masentaa kun ne leikkaa meidän ostovoimaa

 

Joo,jojoo, joo, mut hei se ei käy

Ei, ei vaan käy

Hei, hei se ei käy

Suomi mainetta niittää, siitä urpoja saa kiittää,

niin monta orpoa on tässä maassa, kyllä niitä riittää

Joo, joo

Kouluruoka on täyttä skeidaa, mut se on tosi helppo feidaa

Kun on gourmetta  suussa eikä tarvii purra muuta

 

Joo, joo mut hei tää ei käy

no ei , ei vaan käy

joo, no, hei tää ei käy

 

Täällä köyhimmiltä riistetään

taiteilijat elävältä syödään

vanhukset omin nokkinensa pärjää

ja jos ei, niin doubataan nekin täyteen

 

Joo, mut ei käy

Ei vaan käy

joo, joo, mut hei tää ei käy

 

Oisko aika alkaa toimii

pistää kehiin vähän vastavoimii

kun ne jauhaa sitä samaa vanhaa,

siihen me vastataan, et

Joo, jojoo mut hei tää ei käy

No ei, ei vaan käy

joo, hei tää ei käy

 

Jojoo, jojoo mut hei ei se käy

no, ei, tää ei vaan käy, joo

Hei tää ei käy