Suomalainen digitaalinen sateenkaarimedia on viime vuosina noussut esiin yhteisöllisenä vastavoimana tilanteissa, joissa valtamedia on jättänyt queer-näkökulmat käsittelemättä tai sivuuttanut ne yksipuolisesti. Vuosien 2018–2022 aikana syntyneet LGBTQIA+-verkkojulkaisut eivät ainoastaan tuottaneet sisältöä, vaan rakensivat tiloja yhteisön omistamalle journalismille. Näissä julkaisuissa toimituksellinen valta ei ollut keskitetty, vaan jaettu yhteisön jäsenten kesken. Osallistumiskynnys oli matala: kirjoittaa, kuvittaa ja ehdottaa aiheita saattoi ilman journalistista koulutusta tai toimituksellista hierarkiaa. Tämä viittaa kansalaisjournalismin periaatteisiin, joissa omaehtoisuus, kokemus ja yhteisöllisyys ovat keskiössä.

Näkyvyyden rakenteet ja teknologinen haavoittuvuus

Digitaalinen julkaiseminen tarjoaa mahdollisuuksia, mutta tuo mukanaan myös haasteita. Sateenkaarimedian näkyvyys rakentuu pitkälti sosiaalisen median algoritmien varaan – ja juuri nämä algoritmit voivat myös piilottaa marginaalisia tai ei-kaupallisia sisältöjä. Alustariippuvuus tekee näkyvyydestä haavoittuvaa: teknologiset rakenteet määrittävät, kuka nähdään ja kuka jää näkymättömäksi.

Intersektionaalisuuden mahdollisuudet

Monet julkaisut pyrkivät käsittelemään moniperustaisia syrjintäkokemuksia – kuten rodullistettujen, vammaisten tai maaseudulla asuvien queer-ihmisten näkökulmia. Kuitenkin intersektionaalinen lähestymistapa ei ole systemaattisesti läsnä kaikessa sisällössä. Tämä osoittaa, että suomalainen queer-media on edelleen matkalla kohti syvempää moninaisuuden tunnistamista ja sanoittamista.

Kenttä nyt: kuusi toimijaa ja uusia alustoja

Maisterintyössäni kartoitin vuosina 2018–2022 syntyneitä digitaalisia ja yhteisölähtöisiä sateenkaaritoimijoita. Tarkastelun kohteeksi valikoitui kuusi keskeistä julkaisua:

• Pilke: antirasistinen queer-feministinen julkaisu toimituskunnalla ja päätoimittajalla.
• Kehrääjä: Julkisen sanan neuvoston jäsen, yhteiskunnallisesti kantaa ottava verkkolehti.
• Ranneliike.net: pitkään toiminut verkkosivusto, joka kehittää toimituksellista muotoaan.
• QX.fi (suomenkielinen versio): ruotsalaislähtöinen sivusto, jonka toiminta Suomessa on päättynyt.
• Näkymä: kansalaisjournalistinen alusta, jonka julkaisurytmi on epäsäännöllinen.
• We Speak Gay: viestinnällinen brändi, joka suunnittelee Queerland-nimistä lehteä.

Näiden rinnalla kenttää täydentävät sosiaalisen median mikrojulkaisut kuten Sateenkaari-Suomi, Queer Helsinki, Transfeministinen ääni, Pehmee-kollektiivi, Keskusteluja kaapista -podcast sekä vaikuttajat kuten Pinja Eskola, Yeboyah ja Aron Luokkala. Poliittisista ja järjestöpohjaisista toimijoista digitaalista queer-julkisuutta rakentavat muun muassa Punainen Sateenkaari, Seta ry, Sateenkaari-Vihreät, Pinkkiruusu ry ja Regnbågsankan rf.

Kutsu keskusteluun: miten pysyä kartalla?

Syyskuussa 2025 tekemäni tilannepäivitys osoitti, että kenttä elää jatkuvasti. On todennäköistä, että uusia sateenkaarimedioita ja sosiaalisen median alustoja on jo syntynyt – ja osa aiemmista toimijoista on ehkä hiljentynyt tai muuntunut. Varminta on todeta, ettei jatkuvasti kehittyvästä ja elävästä kentästä voi koskaan väittää tietävänsä päivitettyä kokonaisuutta.

Osana tutkimustani järjestin Helsinki Pridelle keskustelun sateenkaarimedioista. Ehkä uusi keskustelu ja kutsu tekijöiden tapaamiseen olisi jälleen paikallaan – tapa pysyä kartalla, päivittää tilannetta ja edelleen esittää tärkeitä kysymyksiä: Mitä sateenkaarevat yhteisöt ajattelevat queer-mediasta? Miten toimituksellinen valta jakautuu nyt? Miten teknologinen infrastruktuuri vaikuttaa näkyvyyteen? Miten intersektionaalisuus toteutuu käytännössä?

Sateenkaarimedia ei ole vain sisältöä – se on yhteisön peili, poliittinen toimija ja mahdollisuus näyttää omaa paikkaa. Sen jatkuva muutos haastaa meidät kaikki: miten varmistamme, että ääni kuuluu, näkyy ja yhteisö voisi kehittyä vapaasti?