“Miksi sinulla on noin suuret hampaat?” 

– Pelkokuvat elävät susikeskustelussa, mutta lasten piirustuksissa suden katse on toisenlainen

 

Teksti ja kuvat: JP (Juha-Pekka) Väisänen

 

Suomalaisessa susikeskustelussa kaikuu yhä kaiku vanhasta sadusta. Punahilkan kysymys “Miksi sinulla on noin suuret hampaat?” on vuosikymmenten ajan kiteyttänyt pelon, joka liitetään suteen – ja joka näkyy edelleen julkisessa keskustelussa, uutisoinnissa ja arjen huolissa. Samaan aikaan lasten piirustuksissa susi katsoo takaisin aivan toisin: uteliaana, rauhallisena ja osana metsää, ei sen uhkana.

 

Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan Suomessa eli maaliskuussa 2025 arviolta 413–465 sutta, ja ennuste maaliskuulle 2026 vaihtelee 362 ja 533 yksilön välillä. Kannan kasvu on lisännyt susien pihakäyntejä erityisesti lounaisessa Suomessa, mikä on herättänyt huolta turvallisuudesta ja lisännyt painetta poliittisiin ratkaisuihin.

 

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) esitti alustavasti, että talven 2026 sudenmetsästyskiintiön tulisi olla vähintään 65 sutta. Esitys perustui arvioon susikannan suotuisasta suojelutasosta, jonka viitearvo on 273 sutta.

Lopullinen kiintiö kuitenkin vahvistettiin suuremmaksi: Suomen riistakeskuksen mukaan talven 2026 metsästyskiintiöksi päätettiin 100 sutta, ja se jaettiin 16 alueelliseen kiintiöön.

 

Vuoden 2026 alussa käynnistetty suden kiintiömetsästys on jakanut mielipiteitä: osa pitää sitä välttämättömänä vahinkojen hallitsemiseksi, kun taas toiset kyseenalaistavat metsästyksen kestävyyden ja vaikutukset uhanalaisen lajin tulevaisuuteen.

Tammikuussa 2026 susipolitiikka muuttui merkittävästi, kun täydellinen ympärivuotinen rauhoitus päättyi ja suden kiintiömetsästys alkoi uuden lainsäädännön myötä. Metsästys on sallittu 1.1.–10.2. enintään sadalla sudella poronhoitoalueen ulkopuolella 16 kiintiöalueella, painottuen Länsi-Suomeen vahinkojen ja turvallisuushuolten vuoksi. Erillistä lupaa ei tarvita, mutta metsästysoikeus alueella edellytetään, saaliista on ilmoitettava välittömästi riistakeskukselle DNA-näytteineen, ja kiintiön täyttyessä kausi keskeytetään. Rauhoitusaika on 11.2.–30.11. Uudistus on herättänyt laajaa keskustelua siitä, miten metsästyksen vapauttaminen vaikuttaa susikannan kestävyyteen ja yhteiskunnalliseen ilmapiiriin.

 

Keskustelua kärjistävät myös susien ja metsästäjien välinen kilpailu riistasta sekä läntisen susipopulaation geneettinen heikkous. Samalla media saa osakseen kritiikkiä yksipuolisesta uutisoinnista, jonka katsotaan lietsovan pelkoa klikkiotsikoilla ja vahvistavan historiallisia mielikuvia sudesta uhkana. Luonnonsuojelijat peräänkuuluttavat tasapainoisempaa journalismia, joka huomioisi myös lajin ekologisen merkityksen ja arkuuden.

 

Keskustelun rinnalle nousi hiljattain myös toisenlainen näkökulma, kun Yleisradion toimittaja raportoi (26.1.) suoraan susien tarkkailupisteeltä. Toimittaja Anna Polo seurasi kuvaustilannetta metsässä sijaitsevasta kopista ja haastatteli tunnettua susikuvaajaa, joka on viettänyt vuosia lajin parissa. Luontokuvaaja Jukka Lämsä kuiskasi kameralle, että susi on arka eläin, joka välttelee ihmistä aina kun voi. Reportaasi toi keskusteluun harvinaisen rauhallisen äänen ja muistutti, ettei luontokuvaajien kokemusten perusteella verenhimoinen tarina ole koko totuus sudesta.

 

Samaan aikaan toisaalla nähtiin toisenlainen tulkinta sudesta, kun lasten luontolehti Siepon ja Luontoliiton susiryhmän järjestämä Salaperäinen susi -piirustuskilpailu keräsi 174 lapsen ja nuoren teokset yhteen. Kilpailu siirsi keskustelun hetkeksi pois vahinkotilastoista ja takaisin siihen, miten susi hahmotetaan kulttuurisesti – ja miten lapset näkevät sen ilman aikuismaailman pelkokuvia.