Uusi Rauhan ja Toivon teatteri on taiteilijoiden rauhanjärjestö Pandin tuorein rauhantyön tekemisen aloite.

 

Kansainvälinen taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden rauhanjärjestö aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1983. Muusikko Otto Donner oli ensimmäinen Pandin puheenjohtaja. Tänään Pandia luotsaa varjoteatteritaiteilija ja Rauhan ja Toivon teatterin taiteellinen johtaja Elviira Davidow.

 

Maailman poliittinen tilanne on tehnyt rauhantyön ja taiteen yhteydestä taas kipeän ajankohtaista ja tarpeellista. Suomi EU:n jäsenmaana alkaa kasvattaa puolustusmenoja entisestään. Samaan aikaan virallinen Suomi on lopettanut rauhanjärjestöjen valtionavut, vienyt Suomen Natoon jäseneksi ja luovuttanut Yhdysvalloille oikeuden käyttää Suomea militaristisiin tarkoituksiin (DCA, Isäntämaa-sopimus).

Helsingin kaupunki myönsi Rauhan ja Toivon teatterille toimintatukea vuodelle 2025.

 

Teatteri rauhantyön välineenä

 

Pandilaiset rauhantaiteilijat ovat koko järjestön olemassaolon ajan pitäneet yllä tavoitetta lopettaa ydinaseet ja niiden globaali käyttö. Naton toiminnan ydintä on vahvistaa sen ydinasepelotetta. Eräät EU:n jäsenmaat kuten Ranska ovat väläytelleet eurooppalaisen ydinasepelotteen kasvattamista. Taiteilijat ja erityisesti teatterin tekijät ovat ottaneet käyttöönsä rauhanomaisia ja taiteellisia välineitä ydinaseettoman maailman edistämiseksi.

 

Teatteri on merkittävä väline rauhantyössä silloin kun se yhdistää taiteellisen ilmaisun ja yhteiskunnallisen muutoksen tavoitteen. Teatterin keinoin  voidaan käsitellä konflikteja, edistää vuoropuhelua ja lisätä ymmärrystä eri ryhmien välillä.

 

Erilaiset osallistavat menetelmät, kuten mm. Playback-teatteri ja sorrettujen teatteri, mahdollistavat konfliktien kokeneiden yhteisöjen tarinoiden jakamisen ja käsittelyn. Immersiivisten ja  osallistavien esitysten kautta teatteri voi  myös rakentaa siltoja ja luoda turvallisia tiloja vaikeiden aiheiden kohtaamiselle.

 

Mm. tarina tai playback-teatteri ja sorrettujen teatteri ovat osallistavia teatterimuotoja, jotka tarjoavat ihmisille mahdollisuuden käsitellä omia kokemuksiaan luovalla tavalla. Playback-teatterissa yleisö jakaa tarinoitaan, ja näyttelijät esittävät ne improvisoiden takaisin, mikä auttaa osallistujia käsittelemään tunteitaan ja kokemuksiaan.

 

Brasilialainen Augusto Boal (1931-2009) kehitti Sorrettujen teatterin 1970-luvulla. Se pyrkii voimaannuttamaan yhteisöjä käsittelemään epäoikeudenmukaisuuksia ja sosiaalisia ongelmia teatterin keinoin. Sorrettujen teatterissa osallistujia kannustetaan toimimaan ja etsimään ratkaisuja esityksen kautta, jolloin teatterista voi tulla väline myös yhteiskunnalliseen muutokseen.

 

Suomessa Playback-teatteria on harjoittanut erityisesti Helsingin Tarinateatteri sekä Tampereen Tarinateatteri, jotka ovat tunnettuja työpajoistaan ja esityksistään, joissa käsitellään muun muassa yhteisöllisyyttä, identiteettiä ja elämän muutostilanteita.

 

Pandilaisesta näkökulmasta merkittävä esimerkki poliittisesti kantaa ottavasta teatterista on newyorkilaisen Mabou Mines -teatterikollektiivi. Sen  vuonna 1980 esittämä Dead End Kids: A History of Nuclear Power on teos joka synnytti  kansainvälisen taiteilijoiden rauhan järjestö Pandin.   Monitasoinen ja kokeellinen teos tarkasteli ydinvoiman ja ydinaseiden historiaa, kyseenalaistaen teknologian kehityksen vaikutukset ihmiskuntaan. Esityksessä yhdisteltiin dokumentaarista aineistoa, performanssia ja satiiria, mikä teki siitä voimakkaan välineen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

 

Rauhan ja Toivon teatteri

 

Rauhan ja Toivon teatteri on vuonna 2025 perustettu teatteri, joka tuottaa esityksiä kaikista rauhaan liittyvistä aiheista. ”Sen keskeisenä tavoitteena on luoda ja vaalia uskoa siihen, että niin pieniin kuin suurempiinkin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin voidaan vaikuttaa taiteen keinoin. Teatterin toiminta perustuu ajatukseen, että jokaisella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi – se on avoin alusta monenlaisille äänille ja näkökulmille”, sanoo Rauhan ja Toivon teatterin taiteellinen johtaja Elviira Davidow.

 

Maaliskuussa 2025 avatun teatterin esitykset yhdistävät monitaiteellisia ja osallistavia elementtejä, jotka haastavat katsojia pohtimaan rauhan merkitystä ja yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskuntaan.

 

Pandin uusi tuleminen

 

Tässä ajassa merkittäviä pandilaisia aloitteita ovat teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantalan ja tanssija, akateemikko Marjo Kuuselan perustama Pandin Sirkus, varjoteatteritaiteilija Elviira Davidowin luotsaama Rauhan ja Toivon teatteri, sekä muusikko-tuottaja Samuel Lemisen järjestämät Give Peace a Chance -klubit. Näiden lisäksi origamitaiteilija Eeva-Helena Inomaan Hiroshima-päivän rauhankurkiperformanssit ovat muodostuneet instituutioksi, ja toimittajien Jaana Kannisen ja JP (Juha-Pekka) Väisäsen perustama Uusi Sivu -verkkojulkaisu toimii uutena rauhantyön ja kulttuurisen journalismin foorumina.

 

Maaliskuussa Rauhan ja Toivon teatterissa (Pengerkatu 22, Helsinki) nähtiin vaikuttava taiteilijoiden ja aktivistien esiintyjäkaarti, joka toi yhteen musiikin, runouden, teatterin ja esitystaiteen rauhan puolesta. Esiintyjinä olivat muun muassa Kai Sadinmaa, Jonna Kevin, Stäni Steinbock, Elviira Davidow, Kaisa Käärmemaa, Riku Räihä, Arja Pekurinen, Rodrigo Rodriguez, Sanna Karlsson-Sutisna, Yrjänä Sauros, Samuel Leminen, Miihkali Jaatinen, Mama Radical, Merikukka Kiviharju, Anna Kuusisto, Matti Eronen, Pauliina Salmenhaara, Eeva-Helena Inomaa sekä Theatre of the Dolls -ryhmän Frida Alvinzi ja Raisa Veikkola.

 

Rauhan ja Toivon teatterin kolmipäiväiset avajaiset osoitti, kuinka taide voi yhdistää ihmisiä ja luoda voimakkaita viestejä rauhan puolesta, tarjoten samalla konkreettisia keinoja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.