
Valokuvataiteen museossa avautunut Näkymätön rotu -näyttely lataa silmiemme eteen hyytävän kuvan visuaalisesta kulttuuristamme. Näyttely todistaa, että kulttuurimme pitää valkoisuutta perusnormina, jota vasten kaikki muut ihmiset on toiseutettu.

Näkymätön rotu -näyttely on esillä 8.3.2026 saakka. Kuva: Jaana Kanninen.
Jaana Kanninen
Valkoisuuden ihannointi on ollut yhteiskunnillemme tuhoisa monella tavalla. Toisaalta se on toiseuttanut kaikki muut kuin valkoiset, toisaalta se on tehnyt valkoisista ihmisistä ylimielisiä ja kovia kaikkia muita kohtaan, vienyt heiltä suuren osan heidän inhimillisyydestään. Raskaimmillaan valkoisuuden ihannointi näkyy tänä päivänä monen maan poliittisessa ilmapiirissä, missä äärioikeistolainen, valkoisten yliherruutta ihaileva politiikka on saanut jalansijaa.
On siis aika katsoa peiliin. Valokuvataiteen museossa siihen pakottaa heti ensimmäinen teos: eteläafrikkalaisen Zanele Muholin teos, joka kääntää peilin meitä kohti. Taiteilija katsoo puhuttelevilla silmillään saliin astujaa suoraan sydämeen ja kysyy: Kuka sinä olet?
Näyttelyn edetessä vastaan tulee toinen toistaan puhuttelevampia teoksia, jotka pohtivat myös sitä, miten valokuva on toiseuttanut kautta aikojen muita kuin valkoisen valtaväestön jäseniä. Valokuvat ja valokuva-arkistot ovat normalisoineet valkoisen ylivallan. Mutta niillä on myös roolinsa, kun koloniaalisia rakenteita puretaan ja rakennetaan antirasistista tietoisuutta. Tästä kertovat muun muassa vanhat valokuvat saamelaisista.

Saamelaistaiteilija Lada Suomenrinne tutkii saamelaisuutta omilla ehdoillaan. Kuva: Jaana Kanninen
Näkymätön rotu on järisyttävä taidekokemus ja vahva kannanotto inhimillisen ja suvaitsevaisen yhteiskunnan puolesta. Itse sain irti kaikkein eniten näyttelyn valokuvista. Sensijaan suurikokoisia ja -äänisiä videoteoksia mukaan oli mahdutettu niin monta, että niiden viesti väkisinkin häipyi teosten samankaltaisuuteen.

Suomalainen Raakel Kuukka on kuvannut tyttärensä Kymenlaakson kansallispuvussa. Kuva: Jaana Kanninen