Jokaisenoikeus antaa kaikille kansalaisille oikeuden hyödyntää luonnon antimia kenen tahansa maalta: kerätä marjoja, sieniä, villiyrttejä, vettä maksamatta niistä mitään. Jokaisenoikeuksiin kuuluu liikkuminen kävellen, hiihtäen, pyöräillen tai ratsain luonnossa, ei kuitenkaan ihmisten pihapiirissä eikä pelloilla. Myös veneily, uiminen ja vesistössä peseytyminen sisältyvät jokaisenoikeuksiin. Suomen lisäksi tällainen oikeus on Ruotsissa, Norjassa,  Islannissa ja Skotlannissa. 

 

Monessa maassa ihmisten on vaikea ymmärtää näin laajoja oikeuksia, sillä paljon yleisempää on, että yksityisellä maalla ei saa liikkua. Meikäläistä jokaisenoikeutta voikin pitää kollektiivisen maanomistuksen pienenpienenä jäänteenä, joka on siirtynyt moderniin lainsäädäntöön. Suomessa vallitsi kollektiivinen maanomistus keskiajalla ja osittain uuden ajan alussa. Maat olivat sukujen tai kyläyhteisöjen hallinnassa. Maita alettiin yksityistää isojaossa 1700-luvulta lähtien. Silti metsät ja kalavedet saattoivat säilyä pitkäänkin yhteisomistuksessa.

 

Saamelaisalueiden lapinkylät edustivat kollektiivista maanomistusta, kunnes suomalainen yhteiskuntajärjestys syrjäytti saamelaiset rakenteet. Lapinkylien asema alkoi heikentyä jo 1600-luvulta lähtien, jolloin Ruotsin kruunu alkoi edistää uudisasutusta Lapissa. Virallisesti lapinkylät katosivat 1800-luvun lopussa, jolloin keisari Nikolai II määräyksestä poronhoitoalueet piti jakaa paliskuntiin, jotka siis syrjäyttivät lapinkylät eli siidat. Senkin jälkeen saamelaisalueen poronhoito on perustunut oikeuteen laiduntaa valtion mailla. Ehkä siinäkin on jotain rippeitä vanhasta maiden yhteisomistuksesta. Samoin yhä edelleenkin Suomessa on yhteismetsiä ja osakaskuntia, jotka voidaan nähdä kollektiivisen maanomistuksen rippeinä.

 

Jokaisenoikeus koskee kaikkia riippumatta siitä, kuka omistaa metsämaan. Jokaisenoikeus on luonteeltaan antikapitalistinen ja lyö korville muutoin niin vahvaa yksityisen omaisuuden suojaa. Perustuslakimme ei mainitse jokaisenoikeuksia, mutta ne perustuvat perustuslain takaamiin perusoikeuksiin ja pitkään oikeudelliseen ja tapaoikeudelliseen perinteeseen. Lisäksi jokaisenoikeudet mainitaan useissa alemmissa laeissa kuten kuten järjestyslaissa, rikoslaissa, luonnonsuojelulaissa ja metsälaissa. 

 

Jos nämä kaksi vahvaa oikeutta – omistusoikeus ja jokaisenoikeus - joutuvat ristiriitaan, yksityinen omistusoikeus on vahvempi, sillä se turvataan perustuslaissa. Siten maanomistajalla on oikeus hallita, käyttää ja määrätä omaisuudestaan. Maanomistaja voi vaikka aidata oman pihapiirinsä, mutta varsinaisia jokaisenoikeuksia pihapiirinsä ulkopuolella hän ei voi rajoittaa. 

 

Kaikki metsät – niin valtion omistamat kuin yksityisetkin - kattava jokaisenoikeus heijastelee epäilemättä alkuperäiskansojen ikiaikaista käsitystä siitä, että maata ei voi omistaa, vaan se kuuluu kaikille, ennen eläneille, nyt eläville sekä tuleville polville. Vaalikaamme tätä oikeutta esimerkkinä jakamisesta ja sopuisasta yhteiselo