Norjalainen sosiologi Johan Galtung (1930-2024) on todennut, että natsismi erityisenä ja fasismi yleisenä ilmiönä tulee olemassa olevaksi, kun kapitalismi kriisiytyy eikä enää kykene toimimaan pehmeästi ja joustavasti. Perimmiltään fasistiset ryhmittymät ovat oire ja näkyvä merkki syvästä yhteiskunnan poliittisten instituutioiden moraalisesta rappiosta. Eriarvoistava ja epäoikeudenmukainen politiikka ruokkii vihaa. Vahvoja suosiva politiikka on perusteiltaan ihmistä halveksivaa. Valloilleen päästetty, suitsimaton kapitalismi on ytimeltään mätä ja immoraalinen. Itsensä Jumalan asemaan korottanut järjestelmä sisältää oman tuhonsa siemenen.

 

Systeemi murtuu sisältäpäin. Se ei tapahdu tulevaisuudessa. Se on jo tapahtunut. Nouseva fasismi ilmaisee uusliberalistisen unelman täydellisen tappion ja valistuksen projektin epäonnistumisen.

 

”Fasistiset aatteet nousevat taas esiin, kun tunteet yhteisön rappeutumisesta, sisäisestä hajaannuksesta ja kulttuurin tuhosta saavat laajempaa kannattajakuntaa.” (Silvennoinen, Tikka, Roselius, 2016, Suomalaiset fasistit)

 

Demokratian illuusio ja fasismin kasvualusta

 

Järjettömyys on tempaamassa Euroopan valtaansa. Länsimaista demokratiaa eivät tuhoa muslimit, vaan me teemme sen itse eriarvoistavan ja ihmisarvoa murskaavan valtapolitiikkamme sekä itsetuhoisen kulttuurimme kautta. Pakkovalta synnyttää aina vastavoimansa. Kapitalismi voitti kommunismin, mutta sai tilalle jotain vielä pahempaa: oman varjonsa. Hegemoninen, ylivoimainen pääoman imperiumi on oman tuhonsa myötävaikuttaja. Maailma ei hyväksy lopullisia vastauksia tai lukkoon lyötyjä rakennelmia – ei edes imperiumi itse.

 

Tuhokapitalismi vie meidät kuiluun, alaspäin syöksyvään spiraaliin. Elämme tragediassa, josta emme pääse pois. Siinä ei ole väliaikaa. Ovet on salvattu ulkoa. Näytelmä on pakko katsoa katkeraan loppuunsa. Samaan aikaan kun luomakunta on räjähtämispisteessä, ihmisen luonnetta valmistellaan uuteen aikaan. Se muokataan tarkoituksenmukaiseksi. Dystopiassa ei tarvita myötätuntoa, empatiaa, vaan kovuutta, röyhkeyttä ja julmuutta.

 

Sosiaalitieteilijä Bertram Gross (1912-1997) on todennut, että fasismilla on aina kahdet kasvot. Toiset ovat isälliset, hyväntahtoiset, viihdyttävät ja ystävälliset. Toiset ovat ruumiillistuneet kiduttajan sadistiseen hymyyn. Fasismin pimeys kätkeytyy valon tuojan vaatteeseen. Jos fasismi pystyy kätkemään todelliset tarkoitusperänsä ystävällisten ja hyväntahtoisten kasvojensa taakse, meidän voimamme ja tarkimmin vaalitut oikeutemme tullaan ottamaan meiltä pois.

 

Galtungin mukaan fasismi tulee takaisin, sillä se ei suinkaan kadonnut natsi-Saksan kaatumisen jälkeen. Hitlerin hallinnon fasistit säilyivät saksalaisen yhteiskunnan johtopaikoilla niin valtionhallinnossa kuin kirkoissa toisen maailmansodan jälkeen. EU on fasismin perillinen, jossa yhdistyvät isot yhtiöt ja iso valtio.

 

Käytännössä koko maailma on fasistinen globaalistuneen talouden ja yhtiövallan myötä. On ollut vain ajan kysymys, milloin fasismi puhkeaa esiin konkreettisena. Toisen maailmansodan jälkeinen kehitys on ollut ytimeltään fasistista, suurten yhtiöiden ja valtion kasvaneessa yhdistymisessä, modernin tieteen ja teknologian palvelemana.

 

Nykyisen fasistisen virtauksen lähteet ovat nimenomaan yhtiövallan kasvussa, valtion alistamisessa palvelemaan yhä enemmän yhtiöiden tavoitteita. Se on edellyttänyt valtion demonisointia, politiikan häivyttämistä, demokratian halvaannuttamista ja yksityistämisvimmaa. Vallan etääntyminen kansasta ja vaikutusmahdollisuuksien puute markkinahegemonisessa vaihtoehdottomuudessa on luonut kasvualustaa fasismille. Kansalaisilta on viety voima.

 

Me emme enää osallistu valtaan. Vaalit ovat kuin television esiintymiskilpailut, joissa äänestetään vetovoimaisinta, ei poliittisesti vakuuttavinta. Demokratia on illuusio, jossa tuotteistetut julkkispoliitikot sätkivät yhtiövaltojen ohjaamina. Puolueet tuottavat tyhjyyttä kumpuavaa poliittista teatteria pitääkseen yllä illuusiota demokraattisesta valtiosta. Meille annetaan mahdollisuus valita puoliamme ei-poliittisissa kysymyksissä, kuten suhteesta seksuaalivähemmistöihin, aborttiin ja eutanasiaan, samalla kun todellinen poliittinen kysymys – yhtiöiden valta – jää koskemattomaksi. Demokratian teeskentelyn aika on ohi. Nationalistit tulevat vallassa ollessaan kaatamaan bensaa rasismin liekkeihin ja ottamaan käyttöönsä kaikki mahdolliset keinot ihmisten alistamiseen ja valvontaan.