Kari Lindströmin omistautuminen katujen taiteelle

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Kari Lindström oli akateemisesti koulutettu kuvataiteilija, jonka taide on jättänyt moninaisen ja pysyvän jäljen suomalaiseen taiteeseen ja aktivismiin. Suomen Taideakatemian koulussa taidemaalariksi vuonna 1967 valmistunut Lindström omistautui elämänsä aikana maalauksille, grafiikalle ja katujen taiteelle. Erityisen läheiseksi hänelle muodostui banderollitaide, joka antoi hänelle tilaisuuden kritisoida vallanpitäjiä ja tehdä pilaa eliitistä. Lindströmin läheinen aktivisti harrastajavalokuvaaja Toivo Koivisto tietää Karin maalanneen vuosina 1997-2016 35-40 banderollia.  “Teemat liittyivät työttömien, asunnottomien, hallituspolitiikkaa vastustaneen Joukkovoima-liikkeen ja Suomen kommunistisen puolueen (SKP) tapahtumiin”, sanoo Toivo Koivisto. Lindstromin banderollinsa ravistelivat yhteiskunnan rakenteita ja ilmaisivat voimakkaasti työväenluokan, rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sanomaa.

 

Katutaiteen karisma

 

Kari Lindströmin banderollit herättivät huomiota erityisesti mielenosoituksissa ja tapahtumissa. Hänen tunnetuimpana työnään pidetään Saksikuvaa, joka kuvasi kuutta ministerihattuista päättäjää jonottamassa leikattavaksi julkisista palveluista – kouluista, kulttuurista ja terveydenhuollosta. Tämä teos kiteytti Lindströmin taiteellisen mission: antaa ääni niille, joita päätöksenteossa ei kuultu.

Lindström ammensi osaamisensa laajasta koulutustaustastaan, johon kuuluivat opinnot Suomen Taideakatemian lisäksi muun muassa J.E. Repin -instituutissa Leningradissa sekä Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä. Hän ei kuitenkaan jäänyt akateemisen taiteen piiriin, vaan vei osaamisensa kaduille, missä hänen teoksista pidettiin paljon ja missä taiteilija sai teoksillaan suoran yhteyden ihmisiin.

 

Väriä ja vastarintaa

 

Lindströmin taiteen ytimessä oli värikkyys ja tarinallisuus, mutta hänen uransa synkemmät vaiheet johtivat ekspressiivisiin, tummasävyisiin teoksiin. Hänen banderollinsa olivat figuratiivisia ja usein hieman naiveja, mikä teki niistä helposti lähestyttäviä. Lindströmin taide oli aina kiinni ajassa ja yhteiskunnallisessa todellisuudessa, olipa kyseessä sitten vasemmistolainen politiikka, rauhantyö tai ihmisoikeudet. Hän toi taiteellaan esiin kysymyksiä, joita valtaapitävät eivät halunneet käsitellä.

 

Taiteen ja aktivismin rajapinnoilla

 

Lindström oli myös aktiivinen keskustelija ja kirjoittaja, joka osallistui poliittisiin ja kulttuurisiin keskusteluihin sekä toimi taiteilijoiden rauhanliikkeessä. Hänen mukaansa taiteella oli velvollisuus heijastaa todellisuutta ja toimia yhteiskunnallisena katalysaattorina. Hän kirjoitti kulttuurijuttuja ja taidearvosteluja marxilaiseen Tiedonantaja-lehteen, jossa hänen artikkelinsa "Kenen joukoissa seisot?" (2012) käsitteli  mm. 1960-luvun taiteen yhteiskunnallista sanomaa ja sen ajankohtaisuutta 2000-luvulla. Tämä osoittaa hänen kykynsä reflektoida taiteen ja politiikan suhdetta laajemmasta perspektiivistä.

 

Lindström käytti journalismia välineenä jatkaakseen taiteelleen ominaista kriittistä dialogia yhteiskunnasta. Hänen kirjoituksensa olivat selkeästi kantaaottavia ja korostivat työväenluokan, rauhan ja sosialismin puolustamista. Hänen teksteistään välittyi vahva poliittinen sitoutuminen, halu kyseenalaistaa valtaapitäviä ja muistuttaa lukijoita solidaarisuuden merkityksestä.

 

Yhdistelmä taidetta ja ajattelua

 

Kari Lindström yhdisti kirjoituksissaan taiteellisen ja poliittisen ajattelunsa, mikä teki hänen jutuistaa sekä visuaalisesti että sisällöllisesti vaikuttavia. Hänen tekstinsä eivät olleet vain raportteja, vaan ajatteluun haastavia provokaatioita, jotka toimivat aktiivisina puheenvuoroina yhteiskunnallisessa keskustelussa.

 

Kari Lindströmin moninainen taide ja osallistuminen muistuttaa meitä siitä, kuinka taide voi olla voimakas väline vallan haastamisessa ja muutoksen edistämisessä. Hänen katutaiteensa ja erityisesti banderollit eivät olleet vain taideteoksia, vaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta käytävää dialogia.