JP (Juha-Pekka) Väisänen

Korvelan yhteiskunnalliset runot

Riku Räihä

Runoilija Marko Korvela (s. 1974) on uusissa runoissaan parhaimmillaan kirjoittaessaan yhteiskunnallisista aiheista, kuten runossa "Asevarustelumyönteisyys".

Runo "Kukaan ei enää kirjoita runoja duunareista"  kertoo työväenluokan elämästä. Runoilijat ovat siitä vieraantuneet, mutta työläiset silti edelleen mahdollistavat runoilijuuden. "Savua"-runossa voi Markon tapaan nähdä karkeuden sijaan omanlaistaan lyyrisyyttä.

 

Alkoholia julkisissa

 

istun I-junassa

juon Lidlin punakylkistä

työpäivän jälkeen

yritän hankkiutua tyhjästä tölkistä eroon

 

julkisissa ei saa juoda alkoholia

mutta lieneekö tämä 4,2 prosentin litku

alkoholia ensinkään

 

avaan roskiksen

siellä on tukkeena

litran rutistettu valkoviinitölkki

 

pöyristyn

joku todella juo

alkoholia P-junassa

 

 

 

Kukaan ei tee runoja duunareista

Kukaan ei enää tee runoja duunareista,

niistä tyypeistä,

jotka rakentaa ja pyörittää tätä maailmaa.

 

Se koko duunariväki on hiljaa,

kun Runoilija kirjoittaa lokeista,

sateesta ja jostain saatanan tunteistaan,

siitä miten saa rakkaaltaan

ja miten vaikeaa on kun

pikkuporvari nukkuu

tänään hiukkasen huonosti.

 

Duunareita ei siinä tarvita.

Ne on taustalla.

Hiljaa.

 

Paitsi kun jonkun pitää

korjata Runoilijan läppäri,

tuoda ruokaa,

siivota Runoilijan paskat.

 

Duunari ajaa junaa ja taksia,

tarjoilee Runoilijalle lonkeroa baarissa,

vie ensiapuun ja

käynnistää Runoilijan sydämen aamuyöstä,

laittaa taksiin

tai putkaan.

 

Vaihtaa spermaiset lakanat

kun Runoilija viimein tuli.

 

 

 

Katuojien Catullus

olen tänään vanhempi kuin

koskaan aiemmin

 

ikäni takia minua luullaan usein virheellisesti

aikuiseksi

 

olen katuojien Catullus,

Martinlaakson Mahatma Gandhi ja Martti Vainio

samassa paketissa

 

hukassa tässä nälkäisten Narniassa,

missä rentun ruusutkin joutuu ostamaan

käteisellä roskiksesta

 

vien terveiset muilta, tuon tilalle tuhkaa, joskus harvoin

timantteja

 

olen Hiiden hirvi

jota hallitus yrittää hiihtää kiinni

neljällä uudella talousarvioesityksellä

 

elävä esimerkki siitä

että viinaa voi olla ilman hauskaakin

 

nyt näyttää siltä ettei hyvältä näytä

 

ei näitä rivejä täytä ikävä

ei tuska

ei kaipaus

ei uhkaava ruska

vaan totuus tässä todellisuudessa:

 

olen nyt vanhempi kuin tämän runon alussa

 

 

Asevarustelumyönteisyys

Viimeisimmän tutkimuksen mukaan

asevarustelumyönteisyys

käy yhteiskunnalle todella kalliiksi.

 

Puhutaan jopa kymmenistä miljardeista euroista

keskipitkällä aikavälillä.

 

Monet ovat tietämättään

tai tiedostamattaan mukana

asevarustelumyönteisen

ilmapiirin kylvämisessä

muun muassa äänestäessään asevarustelua kannattavia poliitikkoja.

 

Taustalla on tutkimuksen mukaan primitiivireaktio nimeltä

pelko,

jonka avulla massoja on perinteisesti

ollut helppo hallita.

 

Asevarustelumyönteisyyden kustannukset jakautuvat

tasaisesti läpi yhteiskunnan,

mutta summa on merkittävä

ottaen huomioon yleisen velkaantumisen tason

sekä väestön ikääntymisen.

 

Joidenkin mielestä on outoa,

että ikäihmisten palveluihin

tai perusturvaan ei löydy varoja,

mutta aseisiin kyllä.

 

Asevarustelumyönteisyyden

hoitoon ei ole olemassa tehoavaa rokotetta.

 

 

Tappoviinaa

Nyt en kyllä hetkeen viihdy.

 

Wandaan on ikuinen porttikielto

ja Femmassakin tuli

viikko sitten pidettyä

sellaista peliä että

en hetkeen kehtaa naamaani siellä näyttää.

En ehkä koko ostarilla.

Pitänee käydä autolla kaupassa jossain muualla.

 

Oli eka ja vika kerta

kun dokaan kolme vuorokautta putkeen

Tapioviinaa

kylän pelimannin kanssa.

Ilonpito loppui siihen, kun kaveri sai

paniikkikohtauksen viikko sitten ja joutui soittamaan ambulanssin.

 

“Miksi te annatte minun olla

tässä baarissa näin kännissä?”

 

Pelimanni nauraa tavalla,

joka on suunniteltu vain häntä varten.

 

Tapioviinasta seuraa

tappiomieliala.

 

Arvelin että sama on mullakin edessä,

joten yritin tasotella kaljalla.

Selvisin ilman lanssia.

mutta olo oli silti alkuviikosta aika mielenkiintoinen.

 

Pelimanni konttaa kotonaan lasinsirujen keskellä,

iholle tulee mustelmia jotka eivät parane,

virtsa on muuttunut ruskeaksi.

 

Mutta juoda vain pitää.

 

Pelimanni sanoi, että nosta mut ylös.

Pitää päästää kioskille

tekemään lotto.

 

 

 

Savua

 

tänäkin iltana

pullo korkataan

kullit ovat ulkona

ja joku saa turpaansa

jossain noissa

radanvarren asunnoissa

joissa keittiön valo palaa vielä aamuyöstä

ja tuleen heitettyjen ulosottolaskujen

savu

haisee pihalle saakka