Rauhan, kulttuurin ja aktivismin
verkkojulkaisu
Chilen valtion käsityöyhdistys Artesanías de Chile on tehnyt merkittävää työtä alkuperäiskansojen käsityöläisten aseman eteen. Chileläistekstiileihin on kudottu yhteisöjen historiaa ja maailmankatsomusta, ja symbolit muodostavat oman visuaalisen kielensä, joka ei aina aukea ulkopuolisille.
Kuva: Ramón Daza Pilquinao
Alkuperäiskansojen käsityöt ovat vastarintaa
Maria Karuvuori
Artesanías de Chile -käsityösäätiön toimiston alakerrassa Santiagon keskustassa on viileää ja hämärää. Käsityösäätiön johtaja, Angelica Wilson, sytyttää yksi kerrallaan valoja lasivitriineihin. Tässä on mapuchekansan hopeakoruja, tässä aymaroiden tekstiilitaidetta, hän opastaa.
Kerrosta ylempänä käymme katsomassa varastoa, jossa on restauroitavana satoja vanhoja käsitöitä koko Chilen alueelta.
Pieni historiallisten kokoelmien näyttely on vain osa Artesanías de Chilen toimintaa.
“Säätiö perustettiin osana käsityöläisiin kohdistuvaa politiikkaa, ja sen tarkoitus on lisätä käsitöiden arvostusta, mutta myös luoda myyntikanavia käsityöläisten taloudellisen aseman vahvistamiseksi”, Wilson sanoo.
Artesanías de Chile sai alkunsa vuonna 2002 presidentti Ricardo Lagosin valtakaudella, ja alun perin sen hallinnointi oli presidentin vaimon alla. Michelle Bacheletin presidenttikausilla tehtävään perustettiin uusi erityinen virka.
Gabriel Boricin kaudella vuonna 2022 säätiön hallinta siirrettiin presidentti-instituutiolta kulttuuriministeriön alaisuuteen. Se on yksityinen toimija, joka saa julkista rahoitusta ja jonka yksi tavoite on tukea yhteistyötä yksityisen ja julkisen sektorin välillä.
Artesanías de Chilen suurin liiketila on Moneda-kulttuurikeskuksessa presidentinpalatsin yhteydessä. Käsityöt on siellä ryhmitelty kokonaisuuksiksi, joissa kerrotaan lyhyesti esineiden alkuperästä. Wilsonin mukaan säätiön virallisista liikkeistä ostamalla voi olla varma saavansa aitoa käsityöläislaatua.
Käsityölaiset myyvät tavaransa säätiölle, joka puolestaan myy ne edelleen kuluttajalle. Verkostoon kuuluu noin 2 300 käsityöläistä, joista 56 prosenttia kuuluu johonkin Chilen yhdeksästä alkuperäiskansasta. Säätiön toiminta on siten myös alkuperäiskansapolitiikkaa.
Angela Llanquinao kutoo vyötä witral-pystykangaspuilla Padre las Casain yhteisössä Araucaníassa. Kuviot ovat visuaalista kieltä: tässä syntyy ihmishahmo lukutuwe. Kuva: Maria Karuvuori
Toimeentuloa ja perinnetyötä
Alkuperäiskansojen käsityöt ovat Chilen yhteistä kulttuuriperintöä. Niiden kasvaneesta merkityksestä ja arvostuksesta kertoo esimerkiksi Chilen paviljonki tämän vuoden Osakan maailmannäyttelyssä Japanissa. Paviljonkia hallitsi 242 neliömetrin kokoinen puutelineille viritetty käsin kudottu peitto. Makün-nimistä tekstiiliä oli kutomassa 200 alkuperäiskansa mapucheihin kuuluvaa naista.
Yksi heistä oli Angela Llanquinao, tekstiilikäsityöläinen Los Padresin yhteisöstä Araucanían alueelta Etelä-Chilestä. Pääsin seuraamaan hänen työskentelyään syksyllä 2024.
Astuimme sisään maalaistalon olohuoneeseen, jonka keskellä oli suuri pirttipöytä. Nurkassa ikkunan äääressä oli witral, mapucheiden pystykangaspuu.
Llanquinao oli kutomassa pöytäliinaa lampaanvillalangasta. Hän napsi tottunein sormin juuri oikeat langat koholle. Ohjetta ei tarvinnut katsoa, vaikka kuviot ovat monimutkaisia. Llanquinao on oppinut kutomisen taidon jo nuorena tyttönä, ja kokemusta on kertynyt vuosikymmeniä.
Kuva:Maria Karuvuori
Llanquinaolle, kuten monelle muullekin mapuchelle, käsityöläisammatti on myös kulttuurityötä. Hän pelastaa arkistolähteistä vanhoja kuvioita uuteen käyttöön. Pelkkä valokuva riittää hänelle malliksi kuvioiden kutomiseen.
Tekstiilien kieli
Kutomistaidossa on kyse uskomattomasta harjaantumisesta, toteaa Angelica Wilson.“Se on melkein kuin matemaattinen tehtävä. Kutojilla on päässään malli, jonka mukaan he tietävät valita juuri oikean väriset langat oikeisiin kohtiin.” Käsitöissä yhdistyvät monenlaiset tiedon ja taidon tavat: lankoja on esimerkiksi perinteisesti värjätty kasvivärein, joten alkuperäiskansojen kasvitieteen tuntemus on periytynyt sukupolvelta toiselle.
Tekstiileihin on kudottu yhteisöjen historiaa ja maailmankatsomusta. Symbolit muodostavat oman visuaalisen kielensä. “Symbolit sitovat yhteisön ympäristöönsä ja toisiinsa. Tekstiilien kuvioista voi lukea useita maailmoja. Yleisiä ovat kasvimotiivit, antropomorfiset hahmot ja tähtikuviot.”
Wilsonin mukaan käsityötaidon ylläpito on ollut myös kulttuurista vastarintaa. Käsityöläiset saattavat kutoa ja vaihtaa tekstiilejä, vaikka eivät hyötyisi taloudellisesti. Vaihto on aina ollut osa yhteisöjen elämää.
“Kun menin ensimmäistä kertaa työskentelemään mapucheyhteisöissä, kiinnitin huomiota siihen, kuinka artesaaninaiset saattoivat myydä töitään hyvin alhaisin hinnoin, jotta ne menisivät kaupaksi. Yritin miettiä, miten tällainen toiminta käy taloudellisesti järkeen, ja totesin, että käsitöiden vaihdolla on myös kulttuurinen tehtävä.”
Llanquinaon tytär viimeisteli vielä hapsut.Kuva: Maria Karuvuori
Alkuperäiskansoille vastarinta on merkinnyt kulttuurin säilyttämistä ja yhteisten merkitysten sekä rituaalien jakamista.
Naiset saattavat vaikkapa laulaa kutomilleen tekstiileille, jotta ne onnistuisivat.
“Vielä on paljon tällaista aineetonta kulttuuriperintöä suojeltavaksi ja siirrettäväksi seuraaville sukupolville”, Wilson sanoo.
Käsityöt eivät edelleenkään ole vain turisteja varten, vaan elävä osa alkuperäiskansojen arkea. Tämä nähtiin vaikkapa Chilen historiallisen perustuslakiprosessin aikana vuonna 2022, jolloin alkuperäiskansoihin kuuluvat perustuslakineuvoston jäsenet olivat pukeutuneina yhteisöjensä vaatteisiin ja koruihin.
Artesanías de Chile -säätiölle on Wilsonin mukaan tärkeää, että myös alkuperäiskansayhteisöjen ulkopuoliset käsitöiden ostajat saavat tietoa kulttuurisesta kontekstista ja merkityksistä. Kaikkea ei kuitenkaan voi jakaa ulkopuolisille.
“Yhteisöt vaalivat omia merkityksiään, mutta suuri yleisö voi saada tietoa yleisellä tasolla.”
Käsin tehty maksaa
Artesanías de Chilen toiminnassa on kyse aidon käsityöläisyyden säilyttämisestä. Suuret monikansalliset sisustusjätit, kuten Ikea, voivat tuottaa halvalla alkuperäiskansojen käsitöitä muistuttavia esineitä. Ihmisten on muistettava, miksi käsityönä tehdystä kynttilänjalasta tai pöytäliinasta kannattaa ja täytyy maksaa enemmän.
Säätiö saa siksi myös julkista tukea.
“Käsityöläisten työtä ei voi alistaa uusliberalistiselle logiikalle, jonka mukaan liiketoiminnan on oltava kannattavaa itsessään. Siksi tällainen julkisen rahan käyttö on välttämätöntä, jos kulttuuriperintöä halutaan vaalia”, Wilson sanoo.
Chilen käsityöläisten asemaa parantaa laki, joka hyväksyttiin kongressissa lokakuussa 2025. Siinä muun muassa lujitetaan käsityöläisten lain suojaa ja vakiinnutetaan käsityösektorin rahoitusta.
Wilson kuitenkin varoittaa, että liian lepsuksi ei saa muuttua. “Politiikka on sellaista, että välillä oikeudet etenevät, välillä ne ottavat takapakkia. Esimerkiksi rasismin merkitys maailmanpolitiikassa näyttää jälleen olevan kasvussa.”