Villiä vai kasvatettua – mikä on vastuullista kalaa?

 

Teksti ja kuva: Maria Karuvuori

 

 

Miksi kuluttajien kalavalinnoilla on väliä?

 

Kalakauppa ja  sen valikoimat kehittyvät sen mukaan, mitä kuluttajat syövät. Jos kuluttajilta alkavat vaatia vastuullisempia ja kestävämpiä kalatuotteita, se näkyy kauppojen valikoimissa ja vaikuttaa sitä kautta myös alkupään tuotantoon.

 

Kuluttaja toki syö sitä, mitä on tarjolla. Vastuullisuudesta kiinnostunut kalan ystävä voikin tutustua vaikkapa WWF:n kalaoppaaseen, josta saa kalalajeittain käytännön tietoa kantojen tilasta ja muista ympäristövaikutuksista. Suosituksilla on jo ollut vaikutusta kalakauppiaisiin ja jalostamoihin. Esimerkiksi kehotus lisätä kotimaisten särkikalojen kulutusta on luonut markkinoita uudenlaisille kalajalosteille ja uhanalaiset kalat on pitkälti saatu pois Suomen markkinoilta.

 

Mitä kalaa ei ainakaan pitäisi syödä?

 

Äärimmäiset uhanalaiset lajit, kuten ankeriaat, kannattaa jättää kokonaan rauhaan. Suomessa ankeriasta ei juuri kalavalikoimissa tapaa, ja sen kalastus on voimakkaasti rajoitettua. Muualla maailmassa ankerias on yleisempi, ja kalastusrajoitukset jopa EU:n sisällä ovat löyhempiä. Myös tonnikalalle on hyvä etsiä korvaavia tuotteita.

 

Yleisenä sääntönä voi pitää, että suurikokoisia pohjakaloja kannattaa mieluummin välttää. Pyyntimenetelmänä pohjatroolaus on vahingollinen vedenalaiselle luonnolle, ja hidaskasvuiset kalat ovat riskissä joutua ylikalastetuiksi.

 

Mitä kannattaa suosia?

 

Yksi hyvä esimerkki ovat alussa mainitut kotimaiset särkikalat. Niitä on perinteisesti ylenkatsottu ruokakaloina, mutta uudet tuotteet ovat tuoneet särjet herkuttelijan pöytään. Niistä syntyy tonnikalalle vertoja vetävää säilykettä, joka sopii monipuolisesti ruoanlaittoon.

 

Särkikaloista on alettu valmistaa myös kalapuikkoja. Useimmiten nykyisin kaupoissa myydyistä kalapuikoista löytyy Alaskan seitä, mikä ei ole kaikista huonoin muttei parhainkaan vaihtoehto kestävyysnäkökulmasta. Kannattaa siis mahdollisuuksien mukaan suosia kotimaista korvaavaa tuotetta. Myös kotimainen kirjolohi on WWF;n mukaan hyväksyttävä valinta.

 

Onko kotimainen lähikalastus aina paras ja ongelmattomin vaihtoehto?

 

Yleisesti ottaen kyllä, mutta ei välttämättä. Ylikalastus on mahdollisesti vaarana, vaikka kalastus olisikin pienimuotoista. Suomen sisävesien kalakannoista on puutteellisesti seuranta- ja tutkimustietoa. Paljon vaikuttaa myös kalastusmenetelmä, sillä verkkoihin voi jäädä uhanalaisiakin lajeja. Rysäkalastus on huomattavasti verkkokalastusta parempi vaihtoehto, sillä alimittaiset ja uhanalaiset kalat voidaan vapauttaa takaisin luontoon. Verkkokalastus aiheuttaa Saimaalla ongelmia myös uhanalaisille norpille, ja siksi sitä säädellään tiukasti.

 

Millaisia ympäristövaikutuksia on viljellyllä kalalla?

 

Ongelmallisin Suomessa kulutettu kalatuote on norjalainen viljelty lohi. Ympäristökuormitukseen vaikuttaa jo pelkästään viljelylaitosten jättimäinen mittakaava. Kaloille myös syötetään rehua, joka vaikuttaa muuhunkin meriluontoon. Karkuun päässeet lohet saattavat heikentää villilohikantoja. Norjan lohilla on todettu myös suuria määriä loisia, jotka tarttuvat luonnon kaloihin. 

 

Norjalainen lohi kuuluukin ympäristövaikutuksiltaan kaikkein vahingollisimpin kaloihin. Suomessa sen kulutus on tällä hetkellä suurta, ja sitä olisi hyvä pyrkiä vähentämään.

 

Kalankasvatuksen ympäristövaikutukset vaihtelevat suuresti sen mukaan, mitä kalalajia viljellään. Suomessa tuotettu kirjolohi on norjalaista lohta kestävämpi valinta, eikä makuprofiilissa ole suuren suuria eroja. 

 

Voiko vesiviljelystä olla hyötyä?

 

Simpukoiden ja levien vesiviljelyn on todettu itse asiassa parantavan meriluonnon tilaa. Simpukat ja osterit eivät vaadi ulkopuolista ruokintaa, vaan ne suodattavat ravinteita merivedestä ja samalla puhdistavat sitä. Viljely on useimmiten köysiviljelyä, joka tapahtuu lähellä pintaa. Siten sillä ei ole vaikutusta merenpohjan elinympäristöihin.

 

Eläinten oikeuksien kannalta simpukat ja osterit ovat toki ongelmallisempi asia. Kysymys siitä, tuntevatko äyriäiset kipua, on kiistelty. Niillä ei ole aivoja eikä keskushermostoa, mutta ne reagoivat ulkopuolisiin ärsykkeisiin ja pyrkivät lajinsa säilyttämiseen siinä missä muutkin elolliset olennot.

 

Juttua varten on haastateltu WWF:n asiantuntijaa Matti Ovaskaa.