Iranissa, Irakissa, Syyriassa ja Turkissa kurdeja elää 30 – 45 miljoonaa, lisäksi vainojen vuoksi muualla maanpaossa. Yhdysvaltalainen Council of Foreign Relations määrittelee kurdit suurimpiin kuuluvaksi kansaksi ilman valtiota, mutta eivät kaikki halua valtiota.

 

Syyrian kurdienemmistöisessä Rojavan kantonissa on toteutettu 2012 alkaen demokraattiseen konfederalismiin (dkf) perustuva itsehallinto, joka vuodesta 2014 alkaen kantaa nimeä Democratic  Autonomous Administration in North and East Syria, DAANES.

Dkf rakentaa erilaisten naapurusto-, toiminta-, naisten- ja muiden yhteisöjen yhteenliittymiselle ilman valtiorakennetta. Sen peruspilarit ovat suora demokratia, naisten vapautus ja ekologia, kehitti Turkissa syntynyt Abdullah Öcalan, Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) perustajajäsen ja johtaja, jonka kehotuksesta organisaatio päätti viime toukokuussa lakkauttaa itsensä tehtävänsä tehneenä.

Vaikka Öcalanin ja PKK luopuivat kurdikansallisvaltion tavoittelusta jo 1990-luvulla, Turkin tiedusteluorganisaatio MİT, Yhdysvaltojen CIA ja Israelin MOSSAD siepasivat Öcalanin salaisessa operaatiossa Kenian Nairobissa vuonna 1999. Hän on edelleen vankilasaarella Turkissa tuomittuna oikeudenkäynnillä, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi epäreiluksi 2003.

 
Öcalan kirjoittaa: ”Kansallisvaltio on perustavanlaatuisin kapitalismin väline sen toiminnassa vallata ja kolonisoida yhteiskunta.” DAANESissa yhteisöryhmät voivat järjestäytyä vapaasti ja toimia kommuuneissa, neuvostoissa, yhdistyksissä, ammattiliitoissa tai muissa vastaavissa. Kommuunit ovat tämän Länsi-Aasiassa (kolonialistiselta nimeltään Lähi-itä) sijaitsevan yhteiskuntamuodon ruohonjuuritason perusta.

DAANES on muodostettu monietniselle, -kielelliselle ja -uskonnolliselle perustalle yhteiskuntasopimuksella, Charter of the Social Contract. Sen esipuhe julistaa: ”Me Pohjois- ja Itä-Syyrian tyttäret ja pojat - kurdit, arabit, syyrialaiset, assyrit, turkmeenit, armeenit, tšerkessit, tšetšeenit, muslimit, kristityt ja jesidit - - - kokoonnuimme yhteen luodaksemme demokraattisen järjestelmän Pohjois- ja Itä-Syyriaan.” DAANES ja dkf mahdollistavat itseorganisoituvan demokratian kaikille, ei vain kurdeille. Siinä kaikenlainen alistaminen on kiellettyä.

Syyrian uusi keskushallinto

DAANESin kurdin haastattelussa pääsiäisen 2025 jälkeen ilmeni, ettei mikään kurdipuolue tai -järjestö aja itsenäisen kurdikansallisvaltion asiaa, vaikka osa kurdeista diasporassakin sellaista kannattaa. Turvallisuussyistä emme kerro haastateltavan nimeä .

Haastatellun mukaan Damaskoksen keskushallinto tarvitsee heikkoutensa vuoksi liittolaisia paitsi muilta valtioilta myös maan sisällä. Bashar al-Assadin hallinnon jäljiltä Syyrian hallintorakenteet, taloudellinen toiminta sekä suurelta osin infrastruktuuri ovat romahtaneet. Nykyään DAANES ja  kurdivetoinen Syrian Democratic Forces (SDF) valvovat valtion pinta-alasta kolmattaosaa, jossa sijaitsee öljy, josta DAANES pyrkii ympäröivän väkivallan keskelläkin siirtymään uusiutuviin energiamuotoihin, ja suuri osa maataloudesta. Siksi uuden keskushallinnon presidentti Ahmed al-Sharaanhallinto joutuu tavoittelemaan jonkinlaista yhteistyötä DAANESinkin kanssa.

Vuonna 2016 Turkki alkoi miehittää Pohjois-Syyrian kurdialueita. Hyökkäykset jatkuivat 2018 ja 2019. Niihin liittyi miehitetyillä alueilla massamittaista etnistä puhdistusta, naisten tuhontaa (feminicide) ja luonnontuhontaa (ecocide).  Al-Assadin hallinnon kaaduttua loppuvuodesta 2024 Turkin tukemien militanttien joukkojen väkivaltaiset operaatiot eivät ole loppuneet.

 

Kurdien vainoaminen jatkuu

Turkin tukema Syrian National Forces (SNA) on edelleen toimintakykyinen valtaamillaan alueilla ja kykenee vangitsemaan kurdeja. Teot sisältävät murhia, kidutusta, seksuaalista ja muuta sukupuolittunutta väkivaltaa, mielivaltaisia kidnappauksia. Kurdit, jesidit ja kristityt joutuvat maksamaan perusteettomia sakkoja ja joutuvat ryöstelyn kohteeksi. Huolimatta al-Sharaan koko Syyrian julistamasta tulitauosta SNA jatkoi viime keväänä hyökkäilyjään Pohjois- ja Itä-Syyriassa.

Kurdivetoiset Syyrian demokraattiset joukot (SDF) löivät ISIS-kalifaatin kansainvälisen koalition tuella viime vuosikymmenellä, mutta nukkuvat ISIS-solut ovat aktivoitumassa. Heinäkuussa 2025 raportoitiin 18 vahvistettua hyökkäystä. Lokakuuhun mennessä aktivoituminen on lisääntynyt yhtäjaksoisesti neljä kuukautta.

Washingtonissa sijaitseva tutkimusinstituutti Foundation for Defence of Democraties kertoi seitsemäs lokakuuta, että “viimeisten kahden päivän aikana järjestetyt useat Yhdysvaltain ja Syyrian johtajien väliset neuvottelukierrokset heijastavat pyrkimystä integroida Syyrian itäosa Damaskokseen ja vähentää jännitteitä Syyrian demokraattisten joukkojen ja hallituksen tukemien joukkojen välillä”.

 

Siis huolimatta DAANESin itsehallinnosta neuvotteluja käytiin ilman DAANESin tai SDF:n osallistumista!

Israelin pommitukset etelän druusialueille ja druusi-enemmistöiseen pääkaupunki Damaskokseen eivät nekään lupaile helpotusta riskeihin.

Itsehallinto ja naisten vapautusliike

 

Huolimatta al-Assadin hirmuhallinnosta, ISIS-sodasta, Turkin ja sen tukemien ryhmien hyökkäyksistä ja joidenkin alueiden miehityksestä DAANESissa on rakennettu suoraan demokratiaan perustuvaa yhteiskuntaa ilman valtiota jo 13 vuoden ajan. Miten tämä on väkivaltaisuuksien keskellä ollut mahdollista?

Tietysti yksi tekijä on, ettei kukaan halua al-Assadin ajan kaltaisia olosuhteita takaisin eikä islamistisen kalifaatin tuomaa alistavaa valtaa. Merkittäviä tekijöitä lienevät DAANESin yhteiskuntasopimuksen monietnisyys ja -uskontoisuus sekä erityisesti naisten vapautusliike.

 
Vanhastaan tiedetään, että monissa vapaussodissa esimerkiksi Afrikassa naisten osuus on ollut merkittävä, vaikkakin miehille alisteinen. Silti taistelujen jälkeen entinen patriarkaatin valta on palannut. Ihmisoikeuksia edistävä ja konflikteihin ratkaisuja etsivä kansalaisjärjestö The African Centre for the Constructive Resolution of Disputes (ACCORD) on raportoinut, että konfliktien jälkeisessä tilanteessa entiset naistaistelijat ovat kolminkertaisesti syrjäytyneitä – oman ryhmänsä, valtion ja yhteisön alistamina, kun patriarkaattista valtaa ole purettu.

 

Naisten siviilipuolustusjoukkojen (HPC-jin) jäsen Semira Mohammed valottaa olosuhteita haastattelukirjassa Rojava: Peoples in Arms – Insights into the reality of life of the fighting people of North-East Syria, building and defending the Revolution of the 21st Century. ”Täällä Länsi-Aasiassa ja Kurdistanissa erityisesti menneinä vuosina olemme nähneet, mitä tapahtuu naisille, jos he eivät organisoidu itse, elleivät he järjestä itsepuolustusta ja itselleen ennaltaehkäisevää suojaa.”

DAANES kohentaa naisten asemaa

Naisten autonominen ja yhdenvertainen asema ei ole varmistettu ainoastaan erilaisissa puolustusjoukoissa, vaan myös muualla yhteiskunnassa. Samana vuonna 2005 kuin Abdullah Öcalan julkisti kehittelemänsä demokraattisen konfederalismin, pantiin alulle viiden naisen voimin naisten konfederaatio Kongra Star. Nykyään se toimii DAANESin laajuisena.

Kongra Starin jäsenenä vuodesta 2014 ollut Mona Youssef selventää DAANESin konfederaation rakennetta. Hän kertoo, että kylissä, alueilla ja kantoneissa on autonomiset, säännöllisesti kokoontuvat hallintojärjestelmät. Komiteoita on kymmenen, ja ne liittyvät esimerkiksi talouteen, koulutukseen, itsepuolustukseen ja naisten oikeuksiin. ”Kongra Star on liike kaikkien naisten hyväksi, ovatpa nämä kurdeja tai syyrialaisia tai onpa heillä mikä tahansa uskonto tai kansallisuus; heillä on paikka Kongra Starissa.” ”Entiset vallankumoukset saattoivat sanoa ’vapautamme maan ensin, sitten naiset’. Meidän ideologiamme on, että vain naisten vapautuksen kautta voidaan vapauttaa maa, ei toisinpäin.”

 

Dkf:n naisten vapautuksen naisten tueksi kehitettyä jineologîaa, naisten vapautuksen tiedettä, opetetaan Rojavan yliopistossa. Yhteiskuntasopimus määrittelee, että kommuuneista alkaen kaikilla tasoilla noudatetaan aina naisen ja miehen kaksoispuheenjohtajuutta.

Kobanên naistentalon koordinaattori Sultan Hamdi muistuttaa: ”Rojavan vallankumous tuli aluksi tunnetuksi toisella nimellään, nimittäin naisten vallankumouksena.”

Kuten afrikkalais-amerikkalainen naisten oikeuksien aktivisti ja Yhdysvaltojen mustien kansalaisoikeuskamppailun johtohahmo Fannie Lou Hamerin kiteytti 10. heinäkuuta 1971: ”Kukaan ei ole vapaa, ennen kuin kaikki ovat vapaita.”

 

Suomessa asuu 16 000 kurdia, suurin osa heistä on tullut pakolaisena. (Toim. huom.)