Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Essee: Helsingin poliisi tukahduttaa rauhanomaisia mielenosoituksia väkivalloin. Itsenäisyyspäivänä 2023 poliisit ratsastivat hevosilla äärioikeistoa vastustavien mielenosoittajien päälle Töölöntorilla. Tänä kesänä ilmastoliike Elokapinan mielenosoitusten yhteydessä tehtiin useita rikosilmoituksia poliisiväkivallasta.

Osallistuin mielenosoitukseen ja menetin luottamuksen poliisiin

Emma Auvinen 

Poliisihevosten käyttö itsenäisyyspäivän aiheutti lukuisia vaaratilanteita Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa 6.12.2023 Kuva: Satu Söderholm

Helsingin poliisi tukahduttaa rauhanomaisia mielenosoituksia väkivalloin. Itsenäisyyspäivänä 2023 poliisit ratsastivat hevosilla päin äärioikeistoa vastustavia mielenosoittajia Töölöntorilla. Tänä kesänä ilmastoliike Elokapinan mielenosoitusten yhteydessä tehtiin useita rikosilmoituksia poliisiväkivallasta.

 

”Luotatko Suomen poliisiin?”, aktivistituttavani kysyi taannoin Instagram-tarinassaan. Kyselyyn vastasi 35 ihmistä, joista vain kaksi vastasi myöntävästi.

 

Kysely oli täysin epätieteellinen mutta havainnollistava: Poliisibarometrin mukaan ehdoton enemmistö Suomen väestöstä luottaa poliisiin, mutta mielenosoittajien kokemus on erilainen.

 

Olen osallistunut vuoden aikana kymmeniin mielenosoituksiin, joissa olen muun muassa puolustanut ihmisoikeuksia ja vastustanut ympäristölle haitallisia tukia sekä asekauppoja kansanmurhaa toteuttavan Israelin kanssa. Ajattelen, että mielenosoittaminen on moraalinen velvollisuuteni, demokraattinen oikeuteni - vähintä, mitä voin valtavien vääryyksien edessä tehdä.

 

Olen myös yksi niistä, jotka vastasivat tuttavani Instagram-kyselyyn kielteisesti: En enää luota poliisiin varauksetta.

 

Itsenäisyyspäivän äärioikeiston vastaista mielenosoitusta taltuttamaan oli valjastettu satoja raskaasti varustettuja joukkojenhallintapoliiseja, jotka piirittivät Töölöntorin. Kuva: Satu Söderholm

Hevosilla mielenosoittajia päin

 

Oli vuosi 2023 ja itsenäisyyspäivän iltapäivä Helsingin Töölöntorilla. Paikalle valui ihmisiä joka suunnasta, ja lopulta meitä oli yli 1000. Pyrkimyksenämme oli estää äärioikeiston kokoontuminen. Joukossa oli kaikenikäisiä lapsiperheistä iäkkäisiin ihmisiin.

 

Poliisiautoja lipui torille tasaisena virtana. Autoista nousi raskaasti varustettuja joukkojenhallintapoliiseja. Hengitysilma huurusi pakkasessa. Sadat valkokypäräiset poliisit järjestäytytyivät torin kaikille reunoille. Siniset valot välkkyivät, keltaiset katuvalot loimottivat. Tunnelma oli uhkaava.

 

Tiesin, että poliisin aikomuksena oli hajottaa mielenosoitus nopeasti, sillä äärioikeistolaisen 612-soihtukulkueen oli tarkoitus alkaa parin tunnin kuluttua. Seurueeni jäi torin reunaan, jotta pääsisimme poistumaan helposti poliisin antaessa poistumiskäskyn.

 

Yhtäkkiä joukkojenhallintapoliisit piirittivät meidät ja muodostivat paksun muurin ympärillemme. En ollut kuullut poistumiskäskyä. Jälkikäteen myös monet muut mielenosoittajat ja Amnestyn edustajat kertoivat, etteivät kuulleet poliisin antavan selkeää poistumiskäskyä. Työtehtävissä ollut Iltalehden toimittaja kertoi uutisjutussa kuulleensa poistumiskäskyn, “mutta se ei ollut kovin kovaääninen.”

 

Lävitsetunkemattomana muurina poliisit alkoivat työntää meitä ihmismassaa vasten kohti torin keskustaa. Uhkaavassa tilanteessa eläimelliset vaistot ottavat vallan: ihminen päätyy jähmettymään, pakenemaan tai taistelemaan.

 

Minä pyrin pakenemaan. Vaadin päästä poliisien läpi pois torilta. Kypärän lasin takaa kuului tyly komento: ”Sinä menet tuohon suuntaan tai putkaan.” Ajankulku tuntui hidastuvan ja ahdistus otti vallan, mutta ehkä viiden tai kymmenen minuutin kuluttua poliisien ketju repesi hetkeksi ja pakenin torin reunalle.

 

Sitten ratsupoliisit alkoivat ratsastaa ihmisten sekaan torin toiselta suunnalta. Ilmassa kaikuivat huudot. Hevosten silmät muljahtelivat ja kaviot kalahtelivat jäisiin mukulakiviin.  Helsingin Sanomat julkaisi seuraavana päivänä videon, jossa suuren hevosen selässä istuva poliisi ohjaa raskaan eläimen suoraan päin paikallaan seisovaa ihmistä. Hidastetulla videolla hevosen rintakehä osuu ihmisen kasvoihin ja mielenosoittaja kaatuu taaksepäin.

 

Kaaoksen keskellä Töölön torilla oli Itsenäisyyspäivänä myös rollaattoria käyttävä tuttavani, jonka päälle ihmiset olivat kaatuilleet. On sanomattakin selvää, että liikuntavammaisille kaoottiset tilanteet ihmisjoukossa ovat erityisen vaarallisia.

 

Amnestyn ihmisoikeustarkkailijoiden mukaan poliisit aiheuttivat lukuisia vaaratilanteita, ja lisäksi he löivät ja tönivät ihmisiä. Jopa pitkän linjan mielenosoittajat ovat jälkikäteen ihmetelleet poliisin otteiden väkivaltaisuutta.

 

Valtakunnansyyttäjän mukaan poliisista tehtiin itsenäisyyspäivänä yksi rikosilmoitus. Oikeusasiamiehen kansliasta kerrotaan, että 15 ihmistä teki kantelun poliisin toiminnasta, ja oikeusasiamies otti poliisin menettelyn selvitettäväkseen myös omana aloitteenaan. Kantelut koskivat suhteettoman ankaria voimakeinoja sekä kiinniottoja ja poliisin väitettyä epäasiallista kielenkäyttöä.

 

 

Helsingin poliisi käyttää mielenosoituksissa pelotteena “vähemmän tappavaksi” kutsuttua projektiiliasetta. Kuva Elokapinan Myrskyvaroitus -mielenosoituksesta 28.6.2024. Kuva: Satu Söderholm

Joukkojenhallinta-aseella uhkailua lähietäisyydeltä

 

Tutustuminen Helsinki ilman natseja -mielenosoitusten historiaan osoittaa, että poliisin otteet äärioikeistoa vastustavia mielenosoittajia kohtaan ovat olleet ennenkin rajuja.

 

“Minulle on ainakin käynyt kaikkina näinä vuosina, kun olen pyöriny kaduilla itsenäisyyspäivänä, hyvin selväksi, että itsenäisyyspäivä on poliisille ennen kaikkea tärkeä tekniikkaharjoitus ja joukkojenmarssitusharjoitus, jossa käytetään mahdollisimman laajasti erilaista kalustoa…”, Veikka Lahtinen kuvailee Mikä meitä vaivaa -podcastin 105. jaksossa.

 

Lahtinen mainitsee esimerkiksi  “kuula-aseet”,  joilla hän viittaa FN303-projektiiliaseisiin. Mielenosoituksissa poliisien näkee nykyään usein kantavan näitä poliisimerestä oransseina erottuvia aseita. Vaikka projektiiliasetta kutsutaan “vähemmän tappavaksi”, sillä on tapettu. Vuonna 2008 Bostonissa poliisin FN 303:lla ampuma hutiluoti tappoi sivullisen. Sittemmin Bostonin poliisi totesi aseen epäluotettavaksi ja veti pois käytöstä.

 

Vuonna 2015 poliisi ampui itsenäisyyspäivänä Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen yhteydessä seitsemän laukausta, ja panoksen osa osui mielenosoittajan silmään. Vain vuotta aiemmin itsenäisyyspäivänä 2014 projektiiliaseen piippu osoitti kirjoittajana ja aktivistina tunnettua Suvi Auvista kohti. Teoksessaan Kaltainen valmiste Auvinen kirjoittaa:

 

”Kävelin kohti poliisirivistöä. Kun olin siinä kahden metrin päässä, poliisi veti selkänsä takaa esiin aseen ja osoitti sillä minua […] En ollut koskaan ennen Suomessa joutunut todistamaan sitä, että poliisi osoittelee mielenosoittajia lähietäisyydeltä aseella, edes vähemmän tappavalla sellaisella.”

 

Kiinniottotilanne, jossa poliisia kuvanneen mielenosoittajan kädet kiinnitettiin nippusiteillä selän taakse. Kuva Elokapinan Myrskyvaroitus -mielenosoituksesta 28.6.2024. Kuva: Satu Söderholm

Elokapinan mielenosoituksissa tehtiin useita rikosilmoituksia poliisista

 

Jouduin itsekin samankaltaiseen tilanteeseen tänä kesänä. Kesäkuun 28. päivä olin Elokapinan Myrskyvaroitus-mielenosoituksessa Helsingissä.

 

Seurasin jalkakäytävältä, kun osa mielenosoittajista pyrki istumaan autotielle Mechelininkadun eteläpäässä. Mielenosoituskulkue oli aiemmin katkaissut tien liikenteen.

 

Eräs kadulla seisovista poliiseista veti projektiiliaseen olaltaan ampumavalmiuteen ja huusi, että “poliisi käyttää voimaa”. Kuvaamani video osoittaa, että hänen etusormensa on liipaisimen vierellä. Lähin mielenosoittaja on alle metrin päässä hänestä. Mielenosoittajat eivät uhanneet poliiseja millään tavalla, vaan pyrkivät ainoastaan määrätietoisesti istumaan kadulle, jonka liikenne oli poikki.

 

Kyseessä oli yksi Elokapinan monista Myrskyvaroitus-mielenosoituksista, jonka tarkoitus oli vaatia päättäjiltä ilmastotoimia ja pakottaa heidät reagoimaan ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavaan ilmastokriisiin. Valitettavasti mielenosoituksesta ja sen uutisoinnista mieleen jäi lähinnä poliisiväkivalta.

 

Ennen Mechelininkadun tapahtumia mielenosoittajat pyrkivät istumaan Porkkalankadulle ja Länsiväylän alkupäähän ja siten pysäyttämään liikenteen kulun, mutta epäonnistuivat poliisien estäessä mielenosoittajien pyrkimykset rajuin ottein heti alkuunsa. Kuvasin tapahtumia kävelytiellä Porkkalankadulla.

 

Mielenosoittajan huuto paljaan ihon hankautuessa asfalttia vasten on eläimellinen. Kuulin huudon paikan päällä ollessani, mutta olin liian kaukana nähdäkseni, mitä tapahtuu. Myöhemmin Elokapinan Instagram-tilillä julkaistu videolla näkyy, kuinka poliisi raahaa paidatonta ja huutavaa mielenosoittajaa maata vasten.

 

Koostevideo osoittaa, kuinka poliisi iskee mielenosoittajaa plakaatin kepillä päähän, poliisia kuvannutta henkilöä retuutetaan kaulasta ja mielenosoittajia raahataan yhdestä kädestä ja painetaan maahan. Elokapina päätti lopettaa Länsiväylän mielenosoituksen suunniteltua aiemmin poliisiväkivallan vuoksi.

 

Vain kolme päivää aiemmin, 25. kesäkuuta Kaisaniemessä, poliisi oli kaatanut kylttiä päänsä päällä pitelevän mielenosoittajan rinnasta tuupaten suorilta jaloilta selälleen. Myöhemmin uutisoitiin, että syyttäjä on aloittanut tutkinnan ja kyseistä poliisia epäillään pahoinpitelystä.

 

Edellä mainitun tapauksen lisäksi poliisista tehtiin kuusi rikosilmoitusta Elokapinan Myrskyvaroitus-mielenosoitusten yhteydessä.

 

Elokapina lopetti 28.6. järjestetyn Myrskyvaroitus-mielenosoituksen suunniteltua aiemmin poliisiväkivallan vuoksi. Kuva: Satu Söderholm

Poliisiväkivallan todistaminen murtaa perusluottamuksen

 

Olen keskustellut kymmenien Helsinki ilman natseja - ja Myrskyvaroitus -mielenosoituksiin osallistuneiden ihmisten kanssa. Useat heistä kertovat suhtautuneensa poliisiin alun perin myönteisesti tai hyvin neutraalisti.

 

Usein poliisi toimii mielenosoituksissa kokoontumislakia kunnioittaen ja turvaa mielenosoittajien turvallisuutta. Mutta jos tilanne meneekin toisin, yksittäisestä tapahtumasta voi tulla merkkipaalu, jonka jälkeen ihmisen käsitys poliisista muuttuu. Epäsuhta poliisin voimankäytössä ja mielenosoittajien pyrkimyksessä rauhanomaisuuteen murtaa luottamuksen.

 

Ensimmäisen kerran Elokapinan mielenosoitukseen osallistunut 54-vuotias kieltenopettaja kuvaili todellisuutensa nyrjähtäneen Myrskyvaroituksessa. Hän oli ajatellut poliisin toimivan Suomessa eettisesti, mutta hänen näkemänsä videot poliisiväkivallasta olivat yksi tärkeä syy siihen, miksi tämä mielikuva muuttui.

 

”Juuri arvaamattomuus nakertaa luottamusta eniten. Et voi tietää, kohdellaanko sinua tänään asiallisesti ja lakien mukaan vai väkivaltaisesti ja lakeja rikkoen”, kertoo eräs toinen henkilö, jolla on kokemusta myös kansalaistottelemattomuudesta.

 

Kansalaistottelemattomuus, kuten poliisin käskyjen tietoinen noudattamatta jättäminen, on esimerkiksi Elokapinan käyttämä strateginen toimintatapa, jolla pyritään painostamaan päätöksentekijöitä. Kansalaistottelemattomuus ei lähtökohtaisesti vaaranna kenenkään turvallisuutta. Kadulla istuvat mielenosoittajat ovat tietoisia siitä, että poliisi voi ottaa heidät kiinni ja he voivat saada sakkoja toiminnastaan.

 

Kyse onkin siitä, miten poliisi kiinniotot mielenosoittajan näkökulmasta toteuttaa: väkivaltaisesti riuhtoen vai asiallisesti kohdellen, tekaistujen syiden varjolla vai protokollan mukaan ja perustellusti.

 

Suvi Auvinen kirjoittaa menettäneensä lopullisesti luottamuksen suomalaista poliisia kohtaan tuijottaessaan projektiiliaseen piippuun itsenäisyyspäivänä 2014. Minun “valaistumisen hetkeni” oli tasan yhdeksän vuotta myöhemmin Töölöntorilla, kun tajusin poliisin vaarantavan yli tuhannen fasismia vastustavan ihmisten turvallisuuden, jotta pienempi joukko äärioikeistoon kuuluvia ihmisiä saa kokoontua Suomen itsenäisyyspäivänä.

 

Vielä kuukausia tapahtumien jälkeen kävellessäni kadulla ja nähdessäni poliisipartion ajavan ohi, tunnen oloni epämukavaksi ja vihaiseksi. Mieleeni palaavat kerta toisensa jälkeen joukkojenhallintapoliisien kiviset kasvot ja ihmisten vartalot, joita vasten puristuin.

 

Vihan, pelon ja inhon tunteet sattumanvaraisia poliiseja kohtaan eivät ole harvinaisia kokemuksia poliisiväkivallan kohteeksi joutuneiden tai sitä todistaneiden mielenosoittajien keskuudessa.

 

Kuten Auvinen esseessä Näkymättömästä kirjoittaa: ”Väkivalta ei koskaan lähde ihmisestä täysin. Sen kokeminen ja todistaminen punoutuu dna:han ja muuttaa ihmistä”.

 

”Kun näenkin vain univormun, minut valtaa kehollinen pelko. Alkaa ahdistaa ja syke nousee. On liian lievä ilmaus, etten luota poliisiin”, kertoo eräs keskiluokkaiseksi itseään kuvaileva 50-vuotias mielenosoittaja.

 

“Olen traumatisoitunut.”

 

Hän sanoo sen olevan seurausta yli vuosikymmenen aikana eri mielenosoituksissa tapahtuneista välikohtauksista. Hän ei itse ole joutunut suoraan väkivallan kohteeksi, mutta on nähnyt ja kuullut muiden ihmisten tulevan pahoinpidellyiksi ja kyseenalaisin perustein kiinniotetuiksi.

 

”Mielenosoituksiin osallistuvalle lapselleni olen sanonut, että jos tulee ongelmia, niin etsi lähin tuttu punkkari. En luota siihen, että poliisi auttaisi”, hän toteaa.

 

Mielenosoittajat kuvasivat poliisin toimintaa kesällä 2024 Myrskyvaroitus-mielenosoituksen yhteydessä. Kuva: Satu Söderholm

Mielivaltainen poliisityö kaventaa demokratiaa

 

Itsenäisyyspäivän jälkeen Helsingin poliisi kiisti käyttäneensä liian kovia otteita mielenosoittajia kohtaan Töölöntorilla. Ylikomisario Heikki Porola sanoi Ilta-Sanomien artikkelissa, että “voimankäytölle on ollut ihan lailliset perusteet.” Tänä kesänä Elokapinan Länsiväylän mielenosoituksessa poliisi toimi “tilanteen edellyttämällä tavalla”, poliisin julkaisemassa tiedotteessa kirjoitettiin.

 

Luotettuna instituutiona poliisilla on vahva auktoriteetti. Poliisin sanaa uskotaan ja sitä siteerataan mediassa sanatarkasti. Jos toimittaja ei ole itse ollut mielenosoituksessa paikalla, kaikki poliisin sanoma vaikuttaa menevän sanamuotoja myöten läpi usein sellaisenaan. Esimerkiksi uusnatsien vastaiseen mielenosoitukseen Tampereella vuonna 2017 osallistunutta ihmisjoukkoa nimitettiin Iltalehden artikkeleissa “äärijärjestöksi” ja “ääriliikkeeksi” - poliisin käyttämien sanavalintojen mukaisesti.

 

Kyseessä oli Koko Tampere vihaa natseja -tapahtuma. Sen taustalla oli yhteenliittymä tamperelaisia yksityishenkilöitä, järjestöväkeä ja muita toimijoita. Myös tähän mielenosoitukseen osallistuneena voin sanoa, että paikalla oli jälleen kerran paljon tavallisia ihmisiä, joiden yhdistävänä tekijänä oli Pohjoismaisen vastarintaliikkeen marssin vastustaminen.

 

Suomalaiset tuntevat heikosti mielenosoittamiseen liittyviä lakeja ja oikeuksia. Harva esimerkiksi tietää, ettei mielenosoituksen järjestämiseen tarvita poliisilta lupaa, vaan etukäteen jätetty ilmoitus mielenosoituksesta riittää. Sellaista asiaa kuin “laiton mielenosoitus” ei ole olemassa, Amnesty toteaa julkilausumassaan.

 

Jos poliisin sanavalinnat leimaavat kaikki mielenosoittajat uhkaavasti käyttäytyvään ääriliikkeeseen, kääntyy lukijan ajatus luontevasti sille kannalle, että poliisi toimii oikein käyttäessään voimakeinoja mielenosoittajia kohtaan.

 

Erikseen ovat vielä ne äärimmäiset näkemykset, joihin törmää esimerkiksi Elokapinaa käsittelevien uutisten kommenttikentissä: Siellä jotkut kirjoittavat, että poliisi ei käytä riittävästi väkivaltaa tai että se ei ole riittävän ankaraa.

 

Tällaisten kommenttien lukeminen on erityisen turhauttavaa, kun tietää, että mielenosoittajat lähtevät kaduille pyrkimyksenään vaikuttaa rauhanomaisin keinoin yhteiskuntaan. Monien mielestä esimerkiksi äänestäminen tuntuu riittämättömältä ja näennäiseltä vaikutuskeinolta, kun ehdokkaat puhuvat ennen vaaleja aivan muuta kuin vallankahvaan päästyään.

 

Suomen poliisi on luotettavampi kuin monessa muussa maassa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Suomessakin on poliisiväkivaltaa. Niin kauan kuin valtaosa ihmisistä pitää poliisia luotettavana ja koskemattomana pelkästään asemansa vuoksi, on instituutio kriittisen ja läpivalaisevan katseen ulottumattomissa.

 

Kun mielenosoituksia tukahdutetaan väkivalloin ja mielenosoittajista puhutaan leimaavasti, voi kehityskulku johtaa kohti autoritaarisempaa yhteiskuntaa. Autoritaarisissa valtiossa aktiivisia kansalaisia vaiennetaan väkivallan lisäksi kiristämällä lainsäädäntöä.

 

Pelkään, että tulevaisuuden Suomessa saatetaan joutua marssimaan sen puolesta, että mielenosoittaminen on jatkossakin laillista ja turvallista. Ja jos tarve tulee, lähden silloin taas kaduille.