Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Pääkirjoitus 1 -2026

Jaana Kanninen & JP (Juha-Pekka) Väisänen

Se miten kohtelemme muunlajisia

kertoo paljon sivilisaatiomme tasosta

 

Edessäsi on tämän vuoden ensimmäinen Uusi Sivu. Vuosi alkoi voimalla, kun Yhdysvallat hyökkäsi Venezuelaan ja sieppasi maan presidentin kirjaimellisesti vuoteestaan. Tapaus oli historiallinen. Ei siksi, ettei Yhdysvallat olisi kautta aikojen puuttunut takapihakseen kokemiensa Latinalaisen Amerikan maiden asioihin, sillä sitä se on tehnyt 1800-luvulta lähtien. Vaan siksi, että koskaan aiemmin toisen maan sotilaat eivät ole toimineet näin räikeästi ja läpinäkyvästi, yrittämättäkään peitellä operaation imperialistista luonnetta.

 

Venezuelan tapahtumat ovat saaneet kysymään, kuinka suuressa vaarassa ovat muut Latinalaisen Amerikan maat, joiden hallinnon Donald Trump kokee ei-toivotuksi tai joilla on hänen himoitsemiaan luonnonvaroja. Näkemän pitää.

 

Samaan aikaan jännite – jopa sotilaallinen sellainen – on kasvanut Grönlannin ja Iranin ympärillä. Absurdi hanke Grönlannin nappaamiseksi ei heijastele yhdysvaltalaisten toiveita, vaan Trumpin omaa pakkomiellettä. Eikö kenelläkään ole viisautta panna häntä kuriin?

 

Lisäksi viimeistään alkuvuosi on tehnyt selväksi, että ydinaseet ovat palanneet julkisen keskustelun keskiöön. Yhdysvaltojen ja Venäjän välinen “Uusi Start -sopimus” raukesi helmikuun alkupuolella, eikä uudesta, ydinaseita rajoittavasta sopimuksesta ole tietoa. Samaan aikaan on alettu puhua eurooppalaisesta ydinaseesta, jopa pohjoismainen ydinase on käynyt julkisessa keskustelussa. Ydinsulkusopimushan kieltää uusien ydinasevaltojen syntymisen, mutta väliäkö hällä nykyisessä, sopimuksissa piittaamattomassa ilmapiirissä.

 

Toivotamme lukijoille siis hyvää tätä vuotta, vaikka rauhanomaista siitä ei taida tulla.

 

Tämän numeron kattavana aiheena ovat kuitenkin eläinten oikeudet. Nimittäin se, miten me muunlajisia kohtelemme, kertoo paljon kulttuurimme inhimillisestä tasosta, jopa siitä miten kohtelemme toisiamme. Ikävä kyllä, eläinten oikeudet eivät ole juurikaan parantuneet viime vuosina, vaikka eläinten kyky esimerkiksi tuntea kärsimystä on yleisesti tunnustettu. Se on myös lainsäädännön lähtökohtana, jossa eettisellä harkinnalla on keskeinen sija.

 

Mutta tuotantoeläimemme joutuvat kärsimään monin sellaisin tavoin, jotka olisivat vältettävissä tai ainakin vähennettävissä paremmalla kohtelulla ja tiukemmalla lainsäädännöllä. Eläimet eivät pysty itse huolehtimaan oikeuksistaan, joten se on meidän tehtävämme, meidän jotka haluamme puolustaa heikompia.

 

Luonnoneläimiin taas suhtaudutaan ikään kuin ne eivät olisi osa luontoa, sitä samaa luontoa, jonka osa me ihmiseläimetkin olemme. Alkuvuoden susijahti on järkyttävä osoitus tästä. Susia on lahdattu ”kannanhoidon” nimissä kuin viimeistä päivää. Tämä siitä huolimatta, että tutkijoiden mukaan erittäin uhanalaisen suden kanta ei ole kestävällä pohjalla. Itse asiassa susia on ollut maassamme kutakuinkin saman verran kuin suloista, niinikään erittäin uhanalaista saimaannorppaa, jonka suojeluun panostetaan paljon. Suden vainoaminen kertookin jotain syvällistä ihmiseläimen peloista, vihasta ja kaunasta toisenlaisia kohtaan. Onkohan se niin kaukana maahanmuuttajien saamasta kohtelusta?

 

Kuvataide on ollut eläinsuojelun hiljainen liittolainen jo yli kahdensadan vuoden ajan, paljastaen sen, minkä yhteiskunta mieluummin piilottaisi. Kuvataiteilija Eliya Zweygbergin taide ja tutkimus osoittaa, että taide kykenee tekemään eläinten kokemukset näkyviksi tavalla, joka muuttaa moraalista asetelmaa ja haastaa totutut valtasuhteet. Samalla se muistuttaa, että eettinen elämä edellyttää rakenteiden ja valintojen jatkuvaa tarkastelua, ei vain yksittäisiä tekoja.

 

Kerromme tässä numerossa muunlajisten kohtelusta monelta eri kannalta, myös taiteen kautta. Emme kuitenkaan anna neuvoja siitä, millä tavalla itse kunkin tulisi elää, jotta aiheuttaisi mahdollisimman vähän kärsimystä maailmassa. Se on teidän jokaisen harkinnassa ja päätäntävallassa!

 

Helsingissä 15.2.2026

 

Jaana Kanninen

JP (Juha-Pekka) Väisänen

Uuden Sivun toimituskunta