Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Pääkirjoitus 2-2025

Jaana Kanninen & JP (Juha-Pekka) Väisänen

Tervetuloa seuraamaan meitä jo toiselle vuodelle!

 

Kokonainen vuosi on kulunut siitä, kun ensimmäinen Uuden Sivun numero julkaistiin toukokuussa 2024. Ja millainen vuosi!

Nyt tapahtuu maailmanpolitiikassa niin nopeaa vauhtia, että ei mitenkään voi pysyä perässä. Eikä todellakaan voikaan, koska sen veturi, Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on kuin tuuliviiri. Hänen toiminnastaan on vaikea löytää suuntaa tai logiikkaa, ja vielä vaikeampi on siitä löytää järkeä. Tänään tätä ja huomenna tuota. Kaikki mielialan, tunteen ja varsinkin tuntemuksen johdattelemana.

Seurauksena on epävakaa maailma, jossa ei voi oikein luottaa mihinkään, ei edes liittolaiseen. Suomen Nato-jäsenyys tuntuukin tällä hetkellä melko häilyväiseltä kulmakiveltä, jos se koskaan on muuta ollutkaan. 

 

On siis syytä luottaa itseensä ja maanmiehiinsä. Ja niinhän tässä tehdäänkin. Rankkaa on se, että varustelukierre on maailmassa kohonnut uudelle tasolle, niin meillä kuin muualla. Suomen puolustusbudjetti on lähes kaksinkertaistunut viidessä vuodessa, ja Orpon hallitus on päättänyt panostaa joka vuosi kolme miljardia euroa enemmän puolustukseen. Lisäksi tällä hetkellä näyttää siltä, että jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtaudutaan. 

 

Sotilaallinen liittoutuminen ja asevarustelu vievät pohjan yhteistyöhön perustuvan maailman rakentamiselta. Niin me kuin muut rauhanliikkeet haluamme, että asevarustelun sijasta voimavarat käytettäisiin rauhanomaiseen yhteistyöhön ja konfliktien ennaltaehkäisyyn. Sillä - kuten historia osoittaa - asevarustelu tähtää ja yleensä aina johtaa sotaan. Toivokaamme, että historia ei tällä kertaa toista itseään.

 

Tämänkertaisen numeromme teemana on kuitenkin kapitalismin kriisi. Uusliberaali politiikka otti ensiaskeleensa sotilasdiktatuurin Chilessä 1970- ja 1980 -luvuilla, ja on sen jälkeen levinnyt valtavirtaukseksi lähes kaikkialla maailmassa. Sen voittokulun aikana maailmaan on ilmaantunut monia syviä ja kauaskantoisia ongelmia kuten ilmastonmuutos ja luontokato, tuloerojen kasvu ja demokratian rapautuminen. Uusliberaali politiikka ei ole näitä ongelmia kyennyt ratkaisemaan. Päinvastoin, uusliberalismi on johtanut kansakuntien ankaraan kahtiajakautumiseen niin, että työssäkäyvä keskiluokka ei enää pysty elättämään itseään työllä. 

 

Pohjoismaita on totuttu pitämään suhteellisen tasa-arvoisina yhteiskuntina, mutta meilläkin rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Yleisesti voidaan varmaan sanoa, että kapitalismia ajaa ahneus, eikä sellainen voi johtaa muuhun kuin varallisuuden keskittymiseen harvoihin käsiin ja luokkayhteiskunnan syvenemiseen.

 

Pandin puheenjohtaja Elviira Davidow osoittaa taiteessaan kriittisen sormensa yhteiskuntamme epäkohtiin, jotka monesti liittyvät juuri epätasa-arvoon ja ahneuteen.  Olemmekin päättäneet esitellä hänen kuviaan tässä numerossa laajalti. 

 

Kapitalismi ei ole ollut kautta aikain muuttumaton järjestelmä. 1700-luvulla Adam Smith kuvasi sen järjestelmänä, jossa yksilön vapaus ja markkinoiden "näkymätön käsi" ohjaavat taloudellista toimintaa yhteiseksi hyväksi. 1800-luvulla Karl Marxin analyysi oli toisenlainen: hän näki kapitalismin järjestelmänä, joka hyödyttää pääoman omistajia työntekijöiden kustannuksella ja tuottaa väistämättä taloudellisia ja yhteiskunnallisia kriisejä.

 

Nykykapitalismi ilmenee monissa muodoissa. Yhtäällä korostuu uusliberalismi, joka haluaa häivyttää valtion roolin yhteiskunnassa olemattomiin. Donald Trumpin ajattelu on tästä äärimmäinen esimerkki. Toisaalla puhutaan hyvinvointikapitalismista, jossa pyritään yhdistämään markkinatalous ja sosiaaliset turvaverkot. Silti kriitikot muistuttavat, että järjestelmä syventää eriarvoisuutta ja kiihdyttää ekologista tuhoa – eikä kasvun lupaus enää riitä oikeuttamaan sen seurauksia.

 

Tämä herättää olennaisen kysymyksen: miksi järjestelmä säilyy, vaikka sen vaikutukset herättävät yhä laajempaa huolta? Ovatko kapitalismi ja sen uusliberaali muoto tulleet tiensä päätökseen, vaikka uuttakaan järjestelmää ei vielä ole syntynyt? Vai onko kyse vaihtoehdottomuuden illuusiosta – tai toivon puutteesta? 

 

Helsingissä 15.5.2025

Uuden Sivun toimituskunta