Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Edessäsi on Uuden Sivun kolmas numero, tervetuloa seuraan!

Jaana Kanninen & JP (Juha-Pekka) Väisänen

Tämän numeron otsikkona on ”Metsiensuojelu on rauhantyötä”, koska metsissämme asustelee satoja lajeja, joiden olemassaolo on uhattuna. Jotta niitä voisi suojella, pitää huolehtia niiden kodista, metsästä.

Metsiensuojelu on rauhantyötä myös siksi, että pysyvää maailmanrauhaa ei voi olla ilman ekologisesti tervettä planeettaa. Niin kauan kuin jossakin päin maailmaa on puute luonnonvaroista tai luonto kärsii liikaa ilmastonmuutoksesta, saasteista, ylikulutuksesta, on vaara konfliktista. Siksi meille rauhanaktivisteille luonnonsuojelu on aina toimintamme keskiössä.

Metsät ovat Suomelle tärkeitä. Metsät ovat auttaneet meitä maksamaan Neuvostoliitolle sotavelkamme, metsät ovat auttaneet meitä nousemaan lähes kehitysmaan asemasta siksi hyvinvointivaltioksi, joka edelleen olemme. Metsät ovat tärkeitä maan taloudelle, mutta ne huolehtivat myös ihmisten henkisestä hyvinvoinnista. Ja elättävät tietysti meidän suuria ja pieniä kanssakulkijoitamme tällä maallisella vaelluksella.

Suomi on onnistunut koko itsenäisyytensä aikana saavuttamaan jonkunlaisen konsensuksen siitä, mitä tavoitetta metsät kulloinkin palvelevat. On syntynyt kirjoittamaton yhteiskuntasopimus metsien käytöstä, kuten tutkija Jakob Donner-Amnell ilmaisee. Mutta juuri tällä hetkellä vallitsee näkemysten ristiriita, jopa yhteenotto metsien merkityksestä. On niitä, jotka haluaisivat hakata metsää entistä enemmän tehtaiden kitaan. Ja sitten on niitä, joille metsä merkitsee mielenrauhaa, yhteiseloa, hyvinvointia ja ilmastonmuutoksen jarrua. Mutta meillä ei ole yhteiskuntasopimusta metsien tulevaisuudesta. Sen tarvitsemme nyt! Tarvitsemme metsärauhaa.

Jotta sellainen voisi syntyä, meidän tarvitsee luoda suhteemme luontoon uudestaan. Ympäristöfilosofi Timothy Mortonin mukaan vallitsee ajatus siitä, että luonnon hallinta on edistyksen merkki. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tällainen filosofia johtaa vain tuhon tielle. 

Yhteiskuntasopimuksen syntymistä ei edesauta se, että kahdessa päivässä yli 100 000 ihmistä allekirjoitti kansalaisaloitteen Elokapinan lakkauttamisesta, kun tulevaisuudesta hädissään olevat nuoret olivat maalanneet punaisiksi eduskunnan pylväät. Elokapinan tempaus ei ehkä saanut suuria kansanjoukkoja tuekseen, mutta se ei myöskään vahingoittanut ketään eikä aiheuttanut kulttuurihistorialliselle rakennukselle vaurioita. Suomessa eduskunta ei lakkauttele järjestöjä eikä varsinkaan yhteiskunnallisia liikkeitä, vaan sen voi tehdä vain tuomioistuinlaitos vakavien rikosten perusteella.

Tapahtumasarja puhuu kuitenkin ikävää kieltä suomalaisen yhteiskunnan jyrkästä kahtiajaosta myös luonnonsuojelun alalla.

Helsingissä 15.11.2024