Rauhan, kulttuurin ja aktivismin
verkkojulkaisu
Länsisaharalaiset ja palestiinalaiset elävät joko pakolaisina, ikuisiksi muuttuneilla pakolaisleireillä tai miehitysvallan alaisina. Länsi-Saharan ja Palestiinan kohtalolla on paljon eroa, mutta paljon myös yhtäläisyyksiä. Kaikkein moraalittominta on Suomen asekauppa kansanmurhaa tekevän Israelin kanssa.
Länsisaharalainen opiskelijaryhmä vieraili Helsingissä syyskuussa 2024. Kuva: Kerttu Matinpuro
Suomalaiset ylläpitävät väkivaltaa Palestiinassa ja Länsi-Saharassa kaupanteolla miehittäjän kanssa
Jaana Kanninen
Kuusi sahrawi-nuorta vieraili marraskuun kaamoksessa Suomessa. He ovat esimerkki sitkeästä kamppailusta miehittäjää vastaan, sillä he opiskelevat maailman ainoassa pakolaisleireille perustetussa yliopistossa, Tifaritin yliopistossa. Kaikki ovat eläneet koko elämänsä pakolaisleireillä Algerian autiomaassa. Leirit syntyivät sen jälkeen, kun Marokko miehitti Länsi-Saharan vuonna 1975 ja aloitti pitkän asutuskolonialismin.
Nuoret opiskelevat tosissaan eri ammatteihin, mutta yhtä tärkeää heille on levittää tietoa kansansa taistelusta oikeuksiensa puolesta, sanoo delegaation johtaja, Jalihenna Mohamed. Heille Länsi-Saharan vapautetuille alueille vuonna 2012 perustettu yliopisto kuvastaa sitä, että sahrawit eivät ole antaneet periksi. ”Olemme elossa ja olemme optimistisia”, hän sanoo.
Optimismiin onkin juuri nyt syytä, sillä Euroopan tuomioistuin antoi viime lokakuussa Länsi-Saharalle tärkeän päätöksen, vaikkakaan se ei ollut ensimmäinen. Tuomioistuimen päätöksen mukaan Länsi-Saharan aluetta koskevat, EU-maiden ja Marokon väliset kalastus- ja kauppasopimukset on lopetettava vuoden kuluessa. Tämä siksi, että Länsi-Sahara on erillinen alue, eikä Marokolla ole oikeutta hallita sen luonnonvaroja. Tämä oli jo seitsemäs suunnilleen saman sisältöinen päätös, mutta ne eivät ole onnistuneet estämään Marokkoa riistämästä Länsi-Saharan luonnonvaroja.
Nähtäväksi jää, noudattaako EU tällä kertaa oman tuomioistuimensa päätöstä. Kansainvälinen oikeus tuomitsee selkeästi sekä Marokon että Israelin politiikan
Länsi-Saharan jäätynyttä konfliktia on usein verrattu palestiinalaisten kokemaan sortopolitiikkaan miehitetyillä alueilla. Länsi-Saharaa pidetään Afrikan viimeisenä siirtomaana, jossa dekolonisaatiota ei ole viety loppuun. Marokko yrittää assimiloida sahrawit marokkolaisiin pyyhkimällä pois kolonisoidun väestön identiteetin ja kulttuurin. Siirtomaavalta ainoastaan vaihtui 1970-luvulla Espanjasta Marokkoon.
Israel taas ylläpitää Lähi-idän viimeistä kolonialistista hallintoa Palestiinassa, harjoittaa siellä apartheidia ja Gazassa kansanmurhaa, kuten useat kansainvälisen oikeuden tuntijat ovat todenneet.
YK on tuominnut sekä Israelin että Marokon miehityksen lukuisissa päätöslauselmissa, jotka eivät ole onnistuneet muuttamaan asiaintilaa. Päinvastoin, miehitys, sorto ja väkivalta ovat vakiintuneet osaksi sekä palestiinalaisten että sahrawien todellisuutta.
Kauppa miehittäjän kanssa vahvistaa väkivaltaisia rakenteita
Suomalaisissakin kaupoissa myydään Pirkka-merkin alla kirsikkatomaatteja, jotka on kasvatettu Länsi-Saharassa miehitetyillä alueilla ja merkitty marokkolaisiksi. Samoin meiltä löytyy ”marokkolaisia” sardiineja, jotka on kalastettu Länsi-Saharan vesiltä. Tämä on vastoin EU:n tuomioistuimen useita päätöksiä, joiden mukaan Länsi-Saharan alueella tuotettuja maataloustuotteita ei saa merkitä Marokosta peräisin oleviksi.
Johtavaksi innovatiivisen teknologian toimittajaksi itseään kuvaileva Wärtsilä on toimittanut moottorivoimalaitoksen Dakhlaan miehitettyyn Länsi-Saharaan Marokon tilaamana. Laitoksen ylläpitosopimus uusittiin Marokon kanssa vasta viime kesänä viideksi vuodeksi. Yhtiön tiedotteen mukaan Dakhla sijaitsee Etelä-Marokossa, Länsi-Saharasta ei mainita mitään. Uusi Sivu pyysi yhtiöltä haastattelua sen Länsi-Saharan politiikasta, mutta haastattelun sijaan toimitettiin lyhyitä viestejä sähköpostilla. Yhtiö ei vastannut lainkaan kysymykseen siitä, katsooko se EU:n tuomioistuimen lokakuisen päätöksen koskevan itseään.
Israelin miehittämiltä alueilta Suomeen tulevien tuotteiden lista on huomattavasti pitempi kuin Länsi-Saharasta. Erityisesti Länsirannalla sijaitsevista siirtokunnista voi tulla viinirypäleitä, taateleita kosmetiikkaa tai hiilihapotuslaitteita, jotka on merkitty israelilaisiksi. Finnwatchin selvityksen mukaan ainakin 30 Suomessa toimivalla yrityksellä on yhteyksiä Israelin siirtokuntiin. YK on todennut moneen otteeseen siirtokunnat laittomiksi kansainvälisen oikeuden näkökulmasta, ja Suomenkin politiikka on ollut yhtyä siirtokunnat laittomiksi tuomitseviin päätöslauselmiin.
Aivan vastaavasti kuin Länsi-Saharassa tuotettujen tuotteiden kohdalla, EU:n tuomioistuin on linjannut, että siirtokunnissa valmistetut tuotteet on merkittävä asianmukaisilla merkinnöillä, jotka kertovat niiden todellisen alkuperän. "Made in Israel" ei siis ole hyväksyttävä, jos tuote on peräisin siirtokunnista.
Asekauppa pönkittää Israelin sortotoimia
Kokonaan oma lukunsa on Suomen asekauppa Israelin kanssa. Asekauppaa on käyty vuosikymmeniä, eivätkä edes Gazassa tehdyt häikäilemättömät ihmisoikeuksien loukkaukset ole sitä jarruttaneet. Asekauppa tukee ”Israelin harjoittamaa rotuerottelua, kolonialismia, miehitystä ja meneillään olevaa kansanmurhaa”, kirjoittaa Sumud – Suomen Palestiina-verkosto kannanotossaan.
Suomesta on viety Israeliin vuosien varrella elektroniikkaa, komponentteja ja suojavarusteita sodankäyntiä varten ilman, että kaupan eettisestä puolesta olisi juuri keskusteltu julkisuudessa. Ja kauppa käy myös toiseen suuntaan. Esimerkiksi vuonna 2018 Suomi osti Israelista pintatorjuntaohjusjärjestelmän merivoimia varten, ja viime vuonna yli kolme sataa miljoonaa euroa maksaneen ohjustorjuntajärjestelmän. Päätös kaupasta tehtiin sen jälkeen, kun tämänhetkinen hyökkäyssota Gazaan oli jo alkanut. Ohjustorjuntajärjestelmälle oli annettu raamatullinen nimi ”Davidin linko”, joka ilmeisesti symbolisoi sitä, että pienikin vastustaja voi voittaa jättiläisen.
Ihmisoikeusjärjestöt toki ovat yrittäneet ylläpitää keskustelua Israelin asekaupan eettisyydestä ja yhteensopivuudesta kansainvälisen oikeuden kanssa. Sumud kanteli syksyllä 2024 siitä oikeuskanslerille. Kantelussa pyydetään oikeuskansleria tutkimaan, onko Suomen ja kansainvälisen lain mukaista se, että ”Suomi on Israelin aloitettua hyökkäyksen Gazaan ja sen jälkeen, kun kansanmurhan riski on tullut ilmi, myöntänyt vientilupia sotatarvikkeille ja kaksoiskäyttötuotteille Suomesta Israeliin, eikä ole perunut aikaisemmin myönnettyjä ja voimassa olevia vientilupia”. Esimerkiksi Nokian Israeliin viemät telekommunikaatiolaitteet voivat olla siviili- ja sotilastarkoitukseen soveltuvia kaksoiskäyttötuotteita. Oikeuskanslerin kantaa pyydetään siihen, olisiko voimassa olevat luvat peruutettava tai jäädytettävä.
Lisäksi Suomi puolsi huhtikuussa 2024 YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmaa, jonka mukaan tulee keskeyttää aseiden, asetarvikkeiden ja muunlaisten sotavarusteiden myynti ja toimittaminen Israeliin, jos on hyviä syitä epäillä, että niitä käytetään ihmisoikeuksien rikkomiseen. Tekstissä viitataan epäilyihin siitä, että Gazassa tapahtuu kansanmurha. Sen jälkeen Kansainvälinen rikostuomioistuin on antanut Israelin pääministeristä Benjamin Netanjahusta pidätysmääräyksen. Kansanmurhasta gazalaisten kokemassa helvetissä ei enää liene kenelläkään epäilyjä.
Olisikohan jo korkea aika miettiä Suomen asekauppoja Israelin kanssa uusiksi?
Lähteitä:
https://finnwatch.org/fi/uutiset/suomessa-toimivilla-yrityksillae-yhteyksiae-israelin-siirtokuntiin
https://finnwatch.org/fi/julkaisut/yritystoiminta-israelin-laittomissa-siirtokunnissa
https://www.icahd.fi/sumudin-kantelu-oikeuskanslerille-asekaupoista/
https://www.sumud.fi/justice-not-arms/
https://www.hs.fi/maailma/art-2000010341441.html
https://lahi-itanyt.fi/nyt/palestiina-ja-lansi-sahara-kahden-miehityksen-ja-kolonialismin-anatomia/
https://documents.un.org/doc/undoc/ltd/n24/266/48/pdf/n2426648.pdf
Länsisaharalaiset vierailivat Helsingin yliopiston kirjastossa. Kuva: Kerttu Matinpuro
Jaana Kanninen haastattelee Jalihenna Mohamedia.
Kuva: JP (Juha-Pekka) Väisänen