Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  

verkkojulkaisu

Laura Rostenin kirja-arvostelussa Tiina Tuppuraisen ”Elvi ja Ebba” kirjasta tehdään matkaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen vapautuspäiviltä ja mummotunnelista sateenkaarikommuuniin. Rostenin mukaan Tuppuraisen kirja on matka ihmisoikeuksien historiaan.

Tiina Tuppurainen kirjoitti matkan ihmisoikeuksien historiaan

Laura Rosten

“En tiedä, miksi Ebba kertoo minulle tällaisia asioita. En ole vielä tottunut siihen, että hän hengittää vieressäni. On piirteitä, jotka muistan yhä, mutta moni asia tuntuu vieraalta. Nuo kädenliikkeet, tuo tapa painottaa sanoja – oliko hän tällainen silloinkin, kun olimme yhdessä? Mitä minä oikeastaan tuosta ajasta muistan? Alan epäillä sitäkin, voiko menneisyyttä ja nykyisyyttä oikeasti erottaa toisistaan.”

Helsinki Pridea juhlittiin kesäkuun viimeisenä viikonloppuna ja ympäri maakuntia kesän aikana järjestettiin lukuisia alueellisia Pride-kulkueita ja juhlia. SETA ry on perustettu vuonna 1974, ja Vapautuspäiviksi kutsuttujen mielenosoitusten jälkeen vuonna 1981 järjestettiin ensimmäistä kertaa suuri mielenosoitusmarssi, joka vakiintui pian nelipäiväiseksi tapahtumaksi koostuen lauantain kulkueesta, puistokokoontumisesta ja iltajuhlasta. Siispä ensimmäisten Vapautuspäivien järjestämisestä tuli keväällä kuluneeksi 50 vuotta. Sateenkaarihistoriaa fiktion keinoin dokumentoiva Tiina Tuppuraisen Elvi ja Ebba (Karisto, 2023) on monisyinen romaani. Kirja kuvaa päähenkilöidensä Elvin ja Ebban suhdetta nykypäivän Helsingissä, ja samanaikaisesti lukija kahlaa suhdedynamiikan draaman kaaren mukana syvempiin vesiin tutustumaan queer-yhteisön historiallisiin hetkiin. Henkilökohtaisesta tulee poliittista, kuten 1960-luvun feministisessä kirjoituksessa jo julistettiin sloganina.

Tiina Tuppurainen on tunnettu lhbtiqa+-aiheisiin erikoistuneena kirjailijana. Hän on aiemmin kirjoittanut queer-yhteisöistä kolme romaania – Kuvittelen sinut vierelleni (Karisto, 2020), Hänen valtansa alla (Karisto, 2021), ja Sinä olet perheeni (Karisto, 2022). Lisäksi Tuppurainen on kirjoittanut tietokirjan Rakkaudesta lajiin: urheilevat sateenkaarinuoret lähikuvassa (Like, 2022).

Uusimmassa romaanissaan Tuppurainen kertoo tarinan, jonka päähenkilöt Elvi ja Ebba ovat sateenkaarisenioreita. He ovat nähneet Vapautuspäivien muotoutumisen nykyiseksi Pride-juhlaksi. He ovat tulleet marginalisoiduiksi; heitä on syrjitty; heille ei ole suotu samoja ihmisoikeuksia kuin heteroseksuaaleille.

Elvin ja Ebban eroavaisuuksia löytyy taustoista ja suhtautumisesta. Heteromuottiin ahtautunut Elvi on Ebban vastapari. Ebba ei ole kaapissa viihtynyt, siinä missä normien mukaan elänyt Elvi Oskari-poikineen ja entisine aviomiehineen häpeilee ja piilottelee seksuaalista suuntautumistaan. Hahmot rakastuivat toisiinsa 1980-luvulla, jolloin seksuaalinen suuntautuminen vasta poistettiin tautiluokitusten joukosta, kymmenen vuotta Suomen rikoslain muutoksen jälkeen. Vaikka romaani sijoittuu nykypäivän Helsinkiin, erilaisten takautumien ja henkilöhahmojen muisteloiden pohjalta valottuu myös menneisyyden sateenkaari-Suomi. Lyhyessä ajassa tapahtui suuria muutoksia teknisesti, mutta ihmisten asenteissa oli ja on työsarkaa.

Elvin ja Ebban rakkaus ja parisuhde ei kestä aikaansa, ja romaanin lähtökohta on pariskunnan tapaaminen vuosia romantiikan loppumisen jälkeen. Molempien elämissä puhalsivat uudet tuulet eron jälkeen. Kaihoisa ja katkeransuloinen maalailu, voimakas ympäristöjen ja luonnon kuvailu viehättää historiallisesti ja poliittisesti merkittävän kuvauksen lisäksi. Juonen käänteissä jännite syntyy vanhan pariskunnan pohtiessa suhdettaan toisiinsa uudestaan. Kirjassa perusteilla oleva sateenkaarikommuuni ikääntyneille lesboille voidaan nähdä vertauskuvana oman yhteisön luomisesta. Se on kuin saareke, jonka kirjan lesbohahmot luovat itse itselleen, ‘meiltä meille’. Seksuaalivähemmistöjä ei siis kuvata uhreina tai marginalisoituina epäaktiivisina hahmoina, vaan päinvastoin. He ovat voimakkaita yksilöitä, jotka ottavat oman tilansa haltuun vuosikymmeniä sortoakin kokeneina.