Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  verkkojulkaisu

Elviira Davidow valittiin Pandin puheenjohtajaksi 2024 Kuva: Memmu Limnell

Työpaikallaan kapinoiva Elviira Davidow: "Maailma on kimurantti"

JP (Juha-Pekka) Väisänen - Uusi Sivu

Varjoteatteritaiteilija Elviira Davidow tunnetaan nukketeatterista ja monenlaisista projekteista, jotka pyrkivät vähentämään köyhyyttä ja edistämään tasa-arvoa. Tällainen rauhanpuolustaja nähdään usein mukana hankkeissa, joissa toimitaan maahanmuuttajien eduksi. Kahden lapsen äiti, joka asustelee Turussa ja Vehmaalla, sanoo välillä olevansa "aika Peppi äidiksi".

Taiteilijoiden ja kulttuurityöntekijöiden rauhanjärjestö Pand, perustettu vuonna 1983, valitsi 30.11.2023 Elviira Davidowin puheenjohtajakseen. "Protestoin sotaa ja vaadin rauhaa" Taide on Elviira Davidowille tehokas keino ilmaista mielipiteitään ja kuvata maailman tilaa. Hän ajattelee, että Ukrainan sota on todella monimutkainen.

Rauhantaiteilijan näkökulmasta sodat ovat järjettömiä ja turhia. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa kauhistuttaa Elviiraa. Taiteilija epäilee, että Ukrainan sodassa on mukana monia muitakin ahneita toimijoita kuin vain Venäjä ja Ukraina. Elviiran nenään sodassa haiskahtavat raha ja valtarakenteet. Olen antautunut olemaan äärimmäisen mustavalkoinen sodan ja rauhan kysymyksissä. En koe minkäänlaista samaistumispintaa ajattelumalliin, joka uskoo, että sodat ovat ihmisille luonnollinen tapa säännöstellä ylikansoittumista. Ihmisten usko ylivertaisuuteensa kaikkea olevaisuutta kohtaan ja usko siihen, että toisia saisi tarpeen mukaan polkea, alistaa ja tappaa, on mielestäni vääristymä.

”Uskon, että pikkuhiljaa kykenemme kontrolloimaan omaa ahneuttamme,” sanoo Elviira Davidow. Elviiran mukaan ”EU:hun haaveilevaa Ukrainaa vedellään narusta suuntaan ja toiseen, samalla koko sota yksinkertaistetaan sadun säännöillä toimivaksi illuusioksi.” Taiteilija näkee, että suuri osa maailmasta on saman propagandatarinoinnin lumoissa. ”Enkä tällä tarkoita, etteikö Venäjältä puskisi kauhua ja tyranniaa, mutta itse uskon, että tarina ei ole näin yksinkertainen ja hyötyjiä on monia.”

”Totuus kuitenkin on, että sodan on loputtava ja ihmisten tappamisen ja ympäristön raiskauksen on loputtava. Erityisen pahalta tuntuu, jos ukrainalaisia uhrataan, koska lähimmät maat on lietsottu pelkäämään, että jos sotiminen loppuu, niin me olemme seuraavat uhrit. Tähän en edelleenkään näe mitään selkeitä perusteita, vaikka Putin olisi kuinka hullu tahansa, niin Ukrainan sotaan on kuljettu askelmia pitkin, vaikkakin vääriä, vänkyröitä ja hataria…”

”Tuntuu uskomattoman hullulta, että samalla kun planeettamme pihisee viimeisillä voimillaan ja ihmiskunta kokee ajan saatossa sivistyneensä, niin edelleen ihmiset uskovat, että sodalla voi parantaa, korjata ja paikata jotain.”

”Ukrainan sota ei lopu ennen kuin kaikki haluavat sen oikeasti loppuvan. Palestiinan sota taas on niin hirviömäisen kauhea, että jos ihmiset kykenisivät näkemään sen ytimeen, sen pitäisi olla sodista viimeinen, koska jos Gazan pommitusta jatketaan, ei ihmisyydessä ole mitään järkeä,” sanoo Elviira Davidow

Aktivismistaan taiteilija tunnetaan

Elviira Davidow tunnetaan teatterihommistaan ja monenlaisista projekteista, jotka pyrkivät edistämään köyhyyden lieventämistä ja tasa-arvoa. Itsekin liikkuvainen Elviira on usein löytänyt paikkansa taiteilijana hankkeissa, joissa toimitaan esimerkiksi bulgarialaisten ja romanialaisten siirtolaisten kanssa.

Taiteilijan työn ja roolin lisäksi Elviira on myös kahden lapsen äiti. Äitiyden äärellä sukelletaan syville vesille. ”Äitiys kuluttaa pinnallisia voimavaroja ja samalla rikastuttaa ytimiä myöten. Äitiydessä, niin kuin elämässäkin, parasta on arki ja sen käsittämättömän upeat ihmeet. Tänä päivänä oma vapaa liikkuvuuteni on rajoitetumpaa. Elämäni ovat vallanneet esikouluikäiset rakkausmurmelit, joilla on marakattienergiaa,” sanoo Elviira.

Kajaanissa syntyneen Elviiran ensirakkaus oli tanssi, jota luonnostaan liikkuvainen nuori ehti opiskella Oopperan balettikoulussa. Elviiran tie esiintyväksi taiteilijaksi on kulkenut opiskelujen kautta erilaisissa kouluissa Espanjassa, Amsterdamissa sekä Turussa ja Orivedellä.

Elviiran ystävät ja läheiset tuntevat hänet monenlaisten asioiden ihastelijana, aistittelijana ja oivaltelijana. Varjoteatterin ammattilainen näkee itsensä ”aaltoilevana, impulsiivisena ja intohimoisena taiteilijana, joka on ajoittaisesti myös vähän löyhä.”