Foreign Policy -lehti kertoi 2022, että maailmanlaajuisesti yhdeksän kymmenestä ympäristöön liittyvästä konfliktista johtuu kolmen eri sektorin hankkeista: usein teollisuuden tarpeisiin otetuista maankäytön muutoksista (33,2 %), vedestä (21,5 %) sekä energiasta liittyen sähkö- ja muihin energialaitoksiin, raakaöljyyn ja hiileen (36,9 %).

Vuosituhannen alussa tutkijat Anne Ehrlich, Peter Gleick ja Ken Conca kirjoittivat:
”Historia on osoittanut varsin selvästi, että ympäristö- ja luonnonvaroihin liittyvät ongelmat ovat olleet konfliktien osatekijöitä, paikallisista konflikteista maailmanlaajuisiin.”

 

Syyria

Vesitutkimuksen veteraani Gleick osoittaa, että Syyriassa on 1900-luvun aikana koettu kuusi sadekauden kuivuutta. Siten vuosien 2006 – 2011 sateettomuutta ei osattu ennakoida. Seurasi heikkoja satoja, talousvaikeuksia ja väestön muuttoja. Nämä lisäsivät Syyrian epävakautta. 1,3 miljoonaa maaseudun asukasta menetti toimeentulonsa ja 800 000 ruokaturvansa. Vuonna 2008 maan maatalousministeri valitti YK:ssa, että sosiaalinen ja taloudellinen romahdus ylitti ”kykymme selviytyä tästä maana”.

Tutkija Francesca de Châtel huomauttaa, ettei kuivuus yksin aiheuttanut yhteiskunnan horjumista. Myös hallituksen kyvyttömyys vastata humanitaariseen kriisin muodostui Syyriassa väkivaltaisuuksia laukaisevaksi tekijäksi.

Syyrian sodan syihin kietoutuu Turkin politiikka rajoittaa Eufratjoen virtaamaa Syyrian puolelle. Keinotekoinen veden niukkuus on paljastunut osasyyksi maatalouden romahdukseen ja epävakauden purkautumiseen vuonna 2011, kuten Arnon Karnielin ja kollegoiden raportti tuo julki.

 

Iran

Ennen väkivaltaista ja pitkäkestoista konfliktia ympäristön heikkeneminen saattaa vähitellen edetä voimankäyttöön. Veden vähyys Iranissa on seurausta pohja- ja pintavesien ylikäytöstä, lyhytnäköisestä maatalouspolitiikasta sekä ilmastonmuutoksen tihentämistä kuivuuksista. Vesivaje syventää köyhyyttä. Se johtaa kyläläisten välisiin konflikteihin, poismuuttoihin ja viljelijöiden mielenterveysongelmiin. Sosiaalinen kiinteys kylissä heikkenee ja epävakaus lisääntyy.

Kyse ei ole vain kylistä. Iranin viranomaisten mukaan yli 800 kaupunkia ja kylää, myös pääkaupunki Teheran ja suurkaupunki Isfahan, ovat vajoamassa. Taajamia vajottaa veden väheneminen. Ylikäytetty elinehto, vesi, ei enää riitä.Viime kesänä tästä uutisoi Deutsche Welle. Se kertoi, että osa Iranin pohja- ja pintavesialtaista on saattanut tuhoutua pysyvästi. Pacific Instituten vesikonfliktien kronologiaan on kirjattu pelkästään vuosina 2020 – 2023 veteen liittyvissä yhteenotoissa lukuisia kuolleita ja haavoittuneita.
 

Sudan

Klassiseksi muotoutunut esimerkki konfliktin ympäristösyistä on Sudanin Darfurin alue, jossa suhteellisen rauhalliset olot alkoivat kärjistyä 1980-luvulla. Kuivuutta oli kestänyt yli vuosikymmenen vain pienin keskeytyksin. Veden puute kärjisti puoliaavikoiden arabipaimentolaisten ja keitaiden Fur-kansan viljelijöiden välillä tappaviin kiistoihin, vastoin perinteitä.

Vuosina 2003 – 2008 kaikkiaan 300 000 oli tapettu, kuollut sairauksiin tai nälkään, ja lähes kolmen miljoonan oli ollut pakko muuttaa muualle, kertoo Holocaust Encyclopedia nimittäen julmuuksia kansanmurhaksi.

Vastaavasti Etelä-Sudanissa konflikteja ruokkii maanviljelijöiden ja paimentolaisten välinen kilpailu viljelysmaasta, vesilähteistä ja laidunmaista.

Väkivaltaisuudet ovat äityneet vakavaksi kriisiksi, jolle on ominaista ruoan puute, aliravitsemus ja tautien leviäminen. Sisällissodan myötä tilanne on kääntynyt erityisen vaikeaksi naisille.

Runsautta ja sotien uhkia niukkuuden maailmassa

Tosin Sudanissa ja Etelä-Sudanissa ei konfliktien kärjistäjänä ole ollut vain resurssien niukkuus vaan runsaus, väittävät tutkijat Jan Selby ja Clemens Hoffmann. He ovat kirjoittaneet, että veden runsaus ja maan sisäinen veden kolonisointi ovat väkivaltaisuuksien osatekijöitä, mistä heidän mukaansa löytyy runsaasti näyttöä.

Artikkelissaan vuodelta 2004 Michael L. Ross toteaa, että ”öljy lisää konfliktien, erityisesti separatististen konfliktien, todennäköisyyttä”, mutta Resource Policy -journaalin tutkimus viime vuodelta pitää vain öljyyn keskittymistä yksinkertaistavana ja porvarillisena. Lähestymistapa ei riitä selittämään ekologisiin vajeisiin johtavaa monimutkaista dynamiikkaa.

Kun putinismin saastuttamana Venäjä lähti keväällä 2022 valloittamaan Ukrainaa, hallinnolla saattoi olla mielessä myös se, että alueella sijaitsee kolmannes hedelmällisimmästä maasta maailmassa ja se, että maaperästä löytyy viisi prosenttia planeetan mineraalivaroista. Ukraina lasketaan maailman huippukymmenikön joukkoon monien kaivannaisten määrissä, kuten titaanin, keramiikkasaven, rauta-mangaani- ja rauta-pii-mangaani-seosten sekä galliumin. Ukrainasta löytyy myös litiumia, grafiittia sekä magnesiumia ja monia muita.

Venäjän kiinnostus – ja Kiinan – ilmastonmuutoksen vuoksi jäästä vapautuvaa Jäämerta kohtaan liittyy muiden syiden ohella kaivannaisiin. Jääpeitteen huvettua päästään käsiksi 85,1 miljardiin kuutiometriin maakaasua sekä 17,3 miljardiin tonniin öljyä.

Ympäristöromahduksen muuttamassa maailmassa yhtäältä kohdataan niukkuus, sillä kaivannaisia ei ole tarpeeksi vihreän siirtymän toteuttamiseksi nykymaailman kasvavalla kulutustasolla. Toisaalta lyhyellä aikavälillä on jopa raaka-ainerunsautta.

Kun toista kauttaan presidenttinä aloitteleva Donald Trump hiljattain puhui Grönlannin liittämisestä osaksi Yhdysvaltoja, hänellä oli varmasti saaren strategisen merkityksen lisäksi tiedossaan alueen huomattavat mineraalirikkaudet.

Reuters uutisoi Grönlannin maaperässä olevan sähköteknologioissa tarvittavia mineraaleja, kuten grafiittia, kuparia, nikkeliä, sinkkiä, kultaa, timantteja, rautamalmia, titaniumia ja vanadiumia, volframia sekä uraania.

Vaikka saari on paikoitellen kolmen kilometrin paksuisen jään peitossa, rannikoilla maaperään pääsee käsiksi lämpenemisen sulattaessa jäätä.

 Mitä on odotettavissa?

Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti SIPRI varoitti vuoden 2022 raportissaan Environment of Peace: Security in a New Era of Risk: ”Turvallisuusnäkökulman synkkeneminen on yksi rauhaan kohdistuvien riskien kerros; ympäristön tilan heikkeneminen lisää toisen kerroksen. Näiden kahden vuorovaikutus tuottaa kolmannen, monimutkaisemman riskiryhmän, jonka merkitystä ihmiskunta vasta alkaa ymmärtää.”

Kaikkiin edellä mainittuihin tapauksiin vaikuttaa vähintään epäsuorasti globaali ekologinen heikkeneminen ja jatkuvan kasvun pakosta aiheutuva resurssiniukkuus.

Neljäntoista tutkijan raportti BioScience-julkaisu vuodelta 2024 varoittaa: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin partaalla. Tämä on kiistaton maailmanlaajuinen hätätilanne. Suuri osa maapallon elämän kudoksesta on vaarassa.”

Lisäksi OECD:n Global Commission on the Economics of Water -yhteenliittymän syksyn 2024 raportti ennakoi, että globaali vedenpuute johtaa seuraavan 25 vuoden kuluessa maailmanlaajuisesti puolen ruoantuotannon sekä puhtaan juomaveden ja sanitaation vaarantumiseen, ellei ryhdytä nopeisiin toimiin. – Yhdeksän kymmenesosaa makeasta vedestä kuluu tuotantoon, ei kotitalouksille ja kunnalliseen käyttöön.

YK:n aavikoitumisen estämisen yleissopimuksen UNCCD:n verkkosivu julkaisi lokakuussa 2023 lehdistötiedotteen, jonka mukaan yli kaksi kertaa Suomen kokoinen alue, miljoona neliökilometriä, maatalousmaata menetetään aavikoitumiselle vuosittain. Se merkitsee neljän jalkapallokentän kokoista aluetta joka sekunti.

Institute for Economics & Peace osoittaa 2023 vuoden raportissaan sekä ruokaturvattomuuden että ruokatuotannon runsauden liittyvän aseellisiin, usein merkittäviin konflikteihin.

On selvää, että elinolojen heikentyessä näin rajusti ja resurssikamppailun lisääntyessä ympäristöromahduksen edetessä väkivaltaisuuksien riski kasvaa.

 

 

Artikkelin valmistelussa on käyty läpi noin 50 tieteellistä raporttia ja tiedeartikkelia sekä muita luotettavia lähteitä.

 

Kirjoittaja on ollut aktiivitoimija ympäristöteemojen parissa lähes täysipäiväisesti vuosituhannen vaihteesta lähtien suurelta osin lähtökohtana makean veden globaali katastrofi.