Unkari joutui varautumaan ainoan ydinvoimalaitoksensa sulkemiseen, kun Tonava-joen vedenpinta laski ennätyksellisen matalalle. Tänä vuonna vesiriskit ovat alkaneet tuntua myös taloudessa.
Tukholman kansainvälisellä vesiviikolla veden tulevaisuuden rahoittaminen on ollut ykköspuheenaihe. Julkiset lähteet eivät tule ikinä riittämään, jotta maailmanlaajuinen krooninen vesi-infrastruktuurin rahoitusvaje saataisiin paikattua, on ollut viesti monessa puheenvuorossa.
Rahoitus vesialalle ei välttämättä ole pelkkää yritysvastuuta. Vesiriskien konkretisoituminen alkaa jo vaikuttaa toimitusketjuihin ja syödä yritysten tulosta.
2026 on merkittävä vesivuosi monessakin mielessä. Euroopan jokien dramaattinen kuivuus osuu yksiin joulukuussa Abu Dhabissa järjestettävän YK:n vesikonferenssin kanssa. Suuri osa vesiviikon ohjelmasta onkin keskittynyt konferenssin pohjustamiseen.
Vesiyhteisön toiveet vaikuttavat olevan korkealla: voisiko vesi vihdoin ottaa paikan globaalin agendan keskiössä? Sektorit ylittävää yhteistyötä ollaan penätty jo pitkään ilmastonmuutokseen liittyvissä viheliäisissä ongelmissa. Vedestä toivotaan nyt yhdistävää tekijää.
Isäntämaiden edustajat muistuttivat vesiresilienssistä
Vesiviikko avattiin virallisesti maanantaina 24. elokuuta, vaikka tapahtumia oli jo sunnuntaina. Avajaisseremoniassa oli puhumassa Arabiemiraattien ulkoministeri Abdulla Balalaa, joka on vesikonferenssin isäntämaan edustajana yksi viikon päävieraista.
Balalaa muistutti puheessaan, että vesivarojen runsaus ei tarkoita vesiresilienssiä. Emiraateissa on hajautettu veden saanti usean lähteen varaan ja lisäksi panostettu tehokkuuteen, veden uudelleenkäyttöön ja sadeveden keräykseen.
“Everything flows from water, kaikki virtaa vedestä, myös talous”, Balalaa totesi.
Vesikriisin ajankohtaisuudesta kertoo sekin, että YK-konferenssin toisen isäntämaan Senegalin vesiministeri Cheikh Tidiane Diéye ei päässyt paikalle tulvien takia. Häntä oli paikkaamassa konferenssin edustaja Mohamed Diatta.
Vesialan Nobel meni tutkijalle
Vesiviikon palkintovalinnat kertovat jotakin siitä, mikä vedessä juuri nyt on ajankohtaista. Arvostetun Stockholm Water Prizen sai tänä vuonna YK-yliopiston vesi-instituutin johtaja Kaveh Madani, joka julkaisi alkuvuonna raportin Global Water Bankruptcy. Siinä todetaan, että maailman vedenkulutus on jo ylittänyt kestävät rajat. Vesikonkurssista toipumiseksi pitäisi määritellä uudestaan kestävän kasvun käsite.
Junior Water Prize puolestaan meni kanadalaiselle Moroti Adegboyegalle, joka on kehittänyt tekoälyvetoisen menetelmän mikromuovien poistamiseksi vedestä.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen on aikaa enää runsas kolme vuotta, ja vesikriisin paheneminen haittaa niistä jokaisen saavuttamista, todetaan Global Water Bankruptcy -raportissa. Ratkaisuilla onkin jo kiire.
Vaikka vesiviikolla on korostettu ihmisoikeuksia ja yhteisöjen merkitystä, yksityisen rahan tuominen vesi-investointeihin on ollut kuuma puheenaihe. Lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ja lainsäädäntöä.
Toiveita on nyt ladattu Maailmanpankin vetämään Water Forward -rahoitusmalliin. Siinä on mukana muitakin kehityspankkeja ja rahoituslaitoksia, ja tarkoitus on mobilisoida rahoitusta sekä kehityspankeilta, hallituksilta, hyväntekeväisyystoimijoilta että yksityiseltä sektorilta.
Vetovastuu on valtioilla, joiden kautta on tarkoitus sekä vahvistaa instituutioita että kanavoida rahoitusta vesihankkeisiin. Määrällinen tavoite on parantaa vesiturvallisuutta miljardille ihmiselle.
Just Water Partnerships – harkittuja rahoitusratkaisuja
Vaihtoehtoinen malli vesiratkaisujen implementoimiselle ja rahoitukselle on Just Water Partnership, jonka ovat luoneet Global Commission on the Economics of Water (GCEW), WaterAid ja International Water Management Institute (IWMI).
Miksi valtiot ovat tämän mallin keskiössä?
“Niillä ja muilla julkisilla instituutioilla on laillista valtaa omilla alueillaan, joten ne voivat johtaa vesiratkaisujen toimeenpanoa paremmin kuin vaikkapa järjestöt. Tarkoitus on kuitenkin tuoda eri toimijat yhteen: julkinen sektori, järjestökenttä ja yksityisen sektorin edustajat.”
Viime aikoina on puhuttu paljon multilateralismin kriisistä ja YK:n rahoituksen leikkauksista. Odotatko silti tuloksia YK:n vesikonferenssilta?
“Meidän täytyy ottaa mittaa aikamme haasteista, onnistumme tai emme. Haluan olla historian oikealla puolella. Olen aina uskonut monenväliseen yhteistyöhön, ympäristönsuojeluun ja moneen muuhun arvoon, joita vastustetaan. Mielestäni meidän täytyy tehdä oma osuutemme poliittisten voimien tasapainottamiseksi.”
Millaisia riskejä liittyy yksityiseen rahoitukseen vesi-infrastruktuurissa?
“On mahdollista, että tuomme mukaan toimijoita, joilla on eri intressit kuin yhteisen hyvän palveleminen. Viherpesun riski on aina olemassa. Samaan aikaan ymmärrämme, että julkinen raha yksin ei riitä.”
