Asekauppa eettiseen syyniin

Jaana Kanninen

 

 

Maailmamme varustautuu sotaa varten nyt voimalla. Asekaupan kasvua ovat vauhdittaneet erityisesti Ukrainan sota ja Venäjän uhka sekä Lähi-Idän konfliktit. Viimeisen vuoden aikana Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ulkopoliittiset poukkoilut ovat lisänneet epävarmuuksia ja samaan tahtia kasvattaneet asevarustelua maailmassa. 

 

Tämä on johtanut siihen, että Nato-maat kasvattavat puolustusmenojaan, ja EU ohjaa rahaa puolustusteollisuuteen. Naton vaatimus on, että jäsenmaiden bruttokansantuotteesta viisi prosenttia käytetään puolustusmenoihin, mikä on luonnollisesti pois muusta yhteiskunnan kehityksestä. Enimmäkseen raha ohjautuu epäilemättä Yhdysvaltoihin, sillä Euroopassa ei ole kovin kehittynyttä aseteollisuutta.

 

Samaan aikaan Suomeenkin on alkanut virrata aserahaa muun muassa Patrian tehdessä kauppoja Saksaan, Ruotsiin, Britanniaan, Ukrainaan ja ties minne.  

 

 

Israeliin suuntautuvan asekaupan eettisyys

 

Voimakkaimmin on siis kasvanut Yhdysvaltojen asekauppa, mutta myös ihmisoikeuksia polkevan Israelin asekauppa on paisunut. Israel itse on arvioinut, että sen ”saavutukset” Gazan kaistalla ovat lisänneet israelilaisen aseteknologian kysyntää. Vaikuttaa siltä, että monet haluavat ostaa aseita, jotka on testattu tositilanteessa, tässä tapauksessa palestiinalaisia vastaan.

 

Monet ihmisoikeusjärjestöt ja esimerkiksi YK:n erityiskomitea ovat todenneet, että Israelin sodankäynnin menetelmät Gazassa täyttävät kansanmurhan tunnusmerkit. Mutta se ei siis ole jarruttanut asebisnestä, pikemminkin päinvastoin.

 

Tukholman rauhaninstituutin Siprin mukaan Israelin ja EU:n välinen asekauppa on kasvanut voimalla, ja siinä Suomi loistaa yhdessä Viron kanssa kärkisijoilla. Suomi hankki vuosina 2020–2024 eniten aseita juuri Israelista, sillä maamme kaikista ulkomaille suuntautuneista asehankinnoista 35 prosenttia tehtiin Israelista. Suomesta Israeliin viedään lähinnä komponenttien osia, esimerkiksi ilmatilan valvontaan ja droonipuolustukseen liittyviä osia.

 

Ylen tietopyynnöllä saamat asiakirjat osoittavat, että kaikki Suomen Israelista tekemät puolustushankinnat eivät tule julki. Puolustusvoimien logistiikkalaitos luovutti Ylelle tiedot 11 hankintapäätöksestä, jotka se on tehnyt Gazan sodan alkamisen jälkeen. Arvoa näillä hankinnoilla on yli 67 miljoonaa euroa. 

 

Eikä tämä summa sisällä niin sanottua Daavidin linkoa, ilmapuolustusjärjestelmää. Sen hankintasopimus allekirjoitettiin marraskuussa 2023, sen jälkeen kun Gazan määrätietoinen tuhoaminen oli jo alkanut.  Kaupan arvo on noin 316 miljoonaa euroa.

Kokonaan oman keskustelunsa aihe on se, onko tällä korkean teknologian ilmapuolustusjärjestelmällä virkaa tulevaisuuden sodankäynnissä, jossa halvoilla, massatuotetuilla drooneilla on yhä kasvava rooli.

 

Tampereen rauhantutkimuslaitoksen Taprin väitöskirjatutkija Kari Paasonen on sitä mieltä, että eettisistä syistä Israelista tehtävien asehankintojen ulkopoliittisia ulottuvuuksia olisi syytä harkita nykyistä enemmän. ”Mutta kaikkien ostojen lopettaminen tarkoittaisi käytännössä joistain jo käyttöön otetuista järjestelmistäkin luopumista, mistä aiheutuisi ainakin suuria kustannuksia ja mikä veisi aikaa, kun korvaavia tuotteita otettaisiin käyttöön”, hän kirjoittaa Uudelle Sivulle antamassaan sähköpostihaastettelussa.

 

Vaatimuksia EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen lakkauttamiseen

 

Kansainvälinen asekauppasopimus solmittiin yli kymmenen vuotta sitten, ja Suomi ratifioi sen vielä samana vuonna. Sopimus kieltää ykskantaan myymästä aseita maihin, joissa niitä voitaisiin käyttää sotarikoksiin.

 

Sopimus ei kiellä ostamasta aseita ihmisoikeuksia rikkovista maista, vaan se keskittyy aseiden vientiin. Jotkut järjestöt ovat tulkinneet, että myös tuonti ihmisoikeuksia polkevista maista rikkoo asekauppasopimusta. Valtioneuvoston oikeuskansleri on saanut useita tutkintapyyntöjä Suomen asehankinnoista Israelista. Hän on todennut, että ne eivät riko kansainvälistä sopimusta tai EU-oikeutta. 

 

Yhteiskunnallista keskustelua Suomen asekaupan eettisyydestä käydään kuitenkin melko hiljaisella volyymilla. Aina silloin tällöin asia nostetaan esille. Nytkin EU:ssa on meneillään kansalaisaloite EU:n ja Israelin välisen niin sanotun assosiaatiosopimuksen katkaisemiseksi. Sopimus on käytännössä vapaakauppasopimus ja helpottaa myös asekauppaa. 

 

Assosiaatiosopimuksessa on artikla 2, joka kytkee sopimuksen ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. Tämän pykälän nojalla sopimus voitaisiin keskeyttää tai kauppaetuja rajoittaa, jos Israel ei kunnioita ihmisoikeuksia. Komissio onkin ehdottanut kauppaehtojen osittaista jäädyttämistä Gazan tapahtumien vuoksi. Asian eteneminen jähmeässä Unionissa riippuu nyt jäsenmaiden kannoista.

 

Asevientilupia myös muihin konfliktimaihin

 

Suomi on myöntänyt asevientilupia viime vuosina muihinkin sotaa käyviin tai muuten konflikteihin yhteydessä oleviin maihin kuten Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin ja tietysti Ukrainaan. Erityistä huolta herättävät vientiluvat Arabiemiraatteihin, joka on mukana aseistamassa Sudanin sisällissodan osapuolena toimivaa puolisotilaallista RSF:ää. 

 

Juha Sipilän hallitus päätti vuonna 2018, että Arabiemiraatteihin ei enää myönnetä asevientilupia johtuen sen yhteydestä Jemenin sotaan. Kuitenkin vuodesta 2020 lähtien tätä päätöstä on rikottu, ja Suomi on myöntänyt uusia vientilupia Arabiemiraattteihin.

 

Sudanin sisällissotaa on nyt jatkunut kolme vuotta. Sota on jäänyt tiedotusvälineissämme muiden sotien jalkoihin, mutta se on aiheuttanut yhden aikakautemme pahimmista humanitaarisista kriiseistä. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat kuolleet, terveydenhoitojärjestelmä on romahtanut, nälänhätä on kova ja ihmisoikeusjärjestöjen mukaan yli 12 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan. Viime aikoina yleistyneet droonit ovat tappaneet siviilejä ja tuhonneet yhteiskunnan infrastruktuuria. Droonien tai niiden osien toimittajamaista ei ole julkista tietoa, mutta yleensä niihin yhdistetään ainakin Arabiemiraatit, Saudi-Arabia ja Egypti.

Asekauppa on siis nyt se, joka kannattaa, ja aseissa liikkuu todella suuri raha. Aseisiin liittyy kuitenkin aimo annos poliittisia intressejä, epävarmuuksia, uhkia ja salailua. Jopa siihen sisältyy epävarmuuksia, minne kaupatut aseet tai niiden osat todellisuudessa päätyvät. Paljon tapahtuu julkisuudelta piilossa, eikä kansainvälisen asekaupan valvonta ole helppoa. Pelkästään pienessä Suomen maassa yhä suurempi osa asekaupoista on suojattu julkisuudelta. Vientilupien salaus alkoi Sanna Marinin hallituksen aikana, eikä siitä siis voi syyttää Petteri Orpon oikeistohallitusta.