Rauhan, kulttuurin ja aktivismin
verkkojulkaisu
Pääkirjoitus 3-2025
Jaana Kanninen & JP (Juha-Pekka) Väisänen
kuva: JP (Juha-Pekka) Väisänen
Jos kannatat rauhaa, älä valmistaudu sotaan!
Tervetuloa lukemaan kuudetta Uuden Sivun numeroa! Sen aiheen valinta oli helppoa: ydinaseet on mitä ajankohtaisin aihe.
Maailma varustautuu nyt kovaa vauhtia sodan varalle, ja ydinsodan mahdollisuus kasvaa samaa tahtia. Kun tärkeimpien ydinasevaltojen Yhdysvaltojen ja Venäjän valtionpäämiehet nokittelevat keskenään ja uudelleensijoittelevat ydinsukellusveneitään, on yhteenoton vaara todellinen.
Yhdysvalloissa ydinaseiden laukaisusta päättäminen on yksinomaan maan presidentin varassa. Venäjällä on hyvin samanlainen järjestelmä: presidentillä yksin on valta päättää ydinaseiden käytöstä. Viimeaikaiset presidentin asetukset ovat laajentaneet tilanteita, joissa Venäjä voi harkita ydinaseiden käyttöä.
Muuallakin on nähtävillä selkeästi, että panostus ydinaseisiin lisääntyy. Niiden määrä kasvaa, ja asearsenaalien modernisointia tapahtuu nyt kaikissa ydinasevaltioissa. Ydinaseiden käytön riski on samalla kasvanut. Erityisesti Kiina, Intia ja Pakistan ovat laajentaneet arsenaalejaan, ja myös Iso-Britannia sekä Ranska ovat jatkaneet ydinasejärjestelmiensä kehittämistä. Lisäksi ydinsulkusopimuksen ulkopuoliset Pohjois-Korea ja Israel jatkavat omien ydinaseohjelmiensa kehittämistä, ilman että maailma voisi tehdä mitään. Pohjois-Korea on jopa kirjannut ydinasevaltiostatuksen perustuslakiinsa. Iran on ydinsulkusopimuksen jäsen ydinaseettomana valtiona, mutta Israelin ja Yhdysvaltojen hyökkäyksen seurauksena maa valmistelee sopimuksesta irtautumista. Se tekisi Iranin ydinohjelman valvomisen entistäkin vaikeammaksi.
Etelä-Afrikka on ainoa maa, joka on historian kulussa luopunut vapaaehtoisesti jo olemassa olleesta ydinaseesta, ja kerromme tässä numerossa tapauksesta. Lisäksi esimerkiksi Syyria ja Irak ovat joutuneet keskeyttämään ydinaseohjelmansa ennen pommin valmistumista. Ruotsi taas lopetti omat ydinasesuunnitelmansa kylmän sodan aikana 1960-luvulla.
Neuvostoliiton hajotessa ydinaseita oli Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin alueella, mutta ne luopuivat aseista pian. Kiinnostavaa on, että Ukraina luopui ydinaseista näennäisen vapaaehtoisesti, mutta ilmeisen painostettuna. Vastineeksi se sai Venäjältä turvatakuut, joilla ei ole ollut mitään merkitystä.
Ydinaseiden valvonta ja aseriisuntaneuvottelut ovat ajautuneet kriisiin. Sekin on omiaan
kasvattamaan tahattomien tai tahallisten ydinonnettomuuksien riskiä. Atomic Scientists -järjestö onkin siirtänyt ydinaseiden uhkaa kuvastavaa tuomiopäivän kelloaan lähemmäs keskiyötä kuin koskaan aiemmin.
Suomi on perinteisesti ollut ahkera aseriisunnan kannattaja ja tukija. Mutta Nato-jäsenyyden myötä ydinasepolitiikkamme muuttui täysin. Nyt olemme Naton ydinasepelotteen alaisia, ja jonain päivänä maaperällämme saattaa olla ydinaseita.
Maailma kulkee nyt vaarallisia ja vahingollisia polkuja pitkin, ja siksi rauhanliikkeelle on entistä suurempi tarve. Asevarustelu ei tuo rauhaa, eikä pelottelun politiikka senkään vertaa. Rauhanliike ei usko, että ydinpelote karkottaisi vihollisia rajoiltamme. Päinvastoin, aseet on tehty käytettäviksi, ja niiden lisääntyminen kasvattaa myös sodan vaaraa – myös ydinsodan.
Mutta jälleen kerran: me emme anna itseämme peloteltavan. Haluamme vahvistaa
ydinaseriisuntaa, vaikkakin siitä on tullut jakolinja myös rauhan rakentajien keskuudessa.
Me toimimme.
Tässä numerossa kerromme laajasti pandilaisen Eeva-Helena Inomaan jo kaksikymmentä vuotta jatkuneesta työstä ydinaseita vastaan. Eeva-Helenan luotsaamana rauhankurkiperformanssi on nähty Helsingissä jo kahdenkymmenen vuoden ajan, aina Hiroshiman vuosipäivänä 6. elokuuta. Kerromme rauhankurkien sydämien työstä, ja kuvitamme tämän numeron rauhankurjilla. Kansikuvan performanssi on vuodelta 2010.
Tule mukaan iloiseen joukkoomme rakentamaan rauhaa, ystävyyttä ja solidaarisuutta!
Helsingissä 15.8.2025
Jaana Kanninen
Juha-Pekka Väisänen
Uuden Sivun toimituskunta
Lisäluettavaa: