Rauhan, kulttuurin ja aktivismin  
verkkojulkaisu

Pitkän linjan rauhanlaulujen tekijä ja esittäjä Mikko Perkoila tarkastelee uusimmalla albumillaan Saako naapurin tontille rakentaa ihmiskunnan harha-askelia ja nykyhetken sotaisia johtajia. Levyn herkimmät sävelmät paljastavat artistin karun ulkokuoren alta lämpimän, jopa lohduttavan inhimillisyyden. Taljanka-yhtyeen perustaja Timo Tyrväinen arvioi levyä.

Mikko Perkoila: Saako naapurin tontille rakentaa

-         lauluja rauhasta ja rauhan puutteesta

Timo Tyrväinen

Onko tämä Mikko Perkoilan paras levy kautta aikojen? Onko tämä Mikko Perkoilan tärkein levy kautta aikojen?

Kun kysyn tätä itseltäni, puhun laulajasta, jota olen arvostanut vuosikymmeniä. Kun inttiaikanani 70-luvun lopulla arvostelin Mikon esikoisälppärin Varusmieslehteen, pahoittelin hänen syntymistään Suomeen. Ruotsalaisena hän olisi noussut Cornelis Vreeswijkin manttelinperijäksi. Ranskalaisena hänestä olisi tullut Georges Brassensin arvostettu seuraaja. Suomalaisena hän on Mikko Perkoila, mies ja kitara.

Tuoreen albumin etukannen kuvassa on Uuno Eskolan maalaus Summa 1941. Takakannen kuvassa on Emilia Heiskasen Gaza 2025. Kuvat antavat viitekehyksen monipuoliselle, pieteetillä toteutetulle laulukokoelmalle, jossa välillä ei tiedä itkeä vaiko nauraa.

Tuttu itseironinen Perkoila lupaa ”Ihmiskunnan historia” -kappaleen ensiriveillä ”Kerronkin nyt historian ylimalkaisen / tämän planeettamme loisen kaksijalkaisen” ja kertosäkeessä hän kiteyttää ihmiskunnan historian lakonisella tavallaan:

 

”Historian joki kulkee halki ajan viidakon,

unohduksen meri on sen määränpää.

Alaspäinhän veden aina virrattava on,

sen suuntaa kääntymään

ei saa mikään”.

 

Ihmiskunnan historiaan lukeutuvat se, että puusta laskeuduttiin liian varhain, sitten keksittiin aseet, sitten sodat, sitten luonnontuhonta. Siinäpä esimerkkejä kaksijalkaisen loisen taakseen jättämistä merkkipaaluista.

Ukrainaan ja Gazaan sijoittuva rienaavaa ironiaa pursuava ralli ”Saako naapurin tontille rakentaa” valikoi maalikseen Putinin ja Netanjahun:




 

 ”Saako naapurin tontille rakentaa? Kyllä vain, kyllä vain, kyllä vain,  

kunhan seuraa oikeaa agendaa ja pykäliä vahvemman lain.

Jos sattuu johtajalla olemaan terroristin mieli,

samantekevä on silloin komentokieli.

Hän hepreaa voi puhua tai vaikka venäjää

eikä koskaan tappohommat tekemättä jää.”

 

Tunnelmaltaan toista äärilaitaa edustaa alkujaan Pete Seegerin tutuksi tekemä Nazim Hikmetin runo ”Jään ovellesi seisomaan”, suomennos Jarkko Aarniala ja Mikko. Lämpimällä äänellä laulettu Hiroshimassa kuolleen pojan laulu vie hiljaiseen suruun ja nostaa kylmät väreet. Koskettavinta Perkoilaa ikinä?

Ja sitten on vielä pakko nostaa esiin ”Avaruuden maisema”, hellyyttävän hyväntuulinen Mikon sanoitus ja sävellys. Karun ulkokuoren alta on pusertautunut ilmoille onnellinen oodi elämälle, rakkaudentunnustus maailmankaikkeuden ihmeille. Ihana laulu. Kurkistus Mikon salaiseen sieluun?

Onko tämä Mikko Perkoilan paras levy kautta aikojen? Onko tämä Mikko Perkoilan tärkein levy kautta aikojen? Jope Ruonansuuta lainaten: ”Aattelepa ite”.

 

Kirjoittaja on vuonna 1975 perustetun Taljanka -yhtyeen perustaja, kitaristi ja laulaja.